Mitä tekisikään näiden tunteiden kanssa...

Tästä tunteestahan piti päästä eroon.En halua joutua hankaluuksiin,mutta tälläiset tuntemukset tekisi vain mieli turruttaa.Haluaisin hekeksi unohtaa kaiken,elää hetken,olla jokin.Se tarkoittaisi kuitenkin laastareita käteen ja aina välillä söhrittäisiin jotain meikkiä päälle peittämään epäonnistuneesti jäljet.Menen kuitenkin sinne uimaan ja kesällä on pakko kulkea toppi päällä.Ja perjantaina koulussa liikuntaa. fuck,sorry.

Olen varsin neuvoton näissä tilanteissa.Tekee mieli viillellä.Nähdä kuinka hitaasti kauniit syvänpunaiset veripisarat liukvuvat kättäni pitkin,tunteä niiden lämpö ihoani vasten.Haistaa niiden tuoksu ja maistaa,tuntea lämmin neste kielen päällä.Haluaisin helpotuksen sekaviin tunteisiin ja ahdistukseen.Uskon viiltelyn olevan ratkaisu,vaikka toisaalta en haluaisi.Ehkä se ei kuitenkaan auta kuten eivät ne monet mustelmia edeltäneet lyönnitkään.

Pienenpieni palanen eräänlaista muistiinpanoani:

Help!!!
 Olen koukussa viiltelyyn.Se mikä ennen tuli tunnissa tulee nykyään 5 minuutissa ja aina vain pahenee. Aluksi harmitonta,mutta ajan kuluessa pahempaa ja pahempaa.
 Siitä saa selvän ilon,mutta siitä maksettava hinta liian näkyvä ja lopullinen onnellisuuden lyhyeen aikaan verrattuna.
 On opeteltava sitämään riippuvuuden kaltaista pakkoa ja harkittava tarkkaan tekojen seuraukset vaikka joskus ei välitä mistään. Pakkomielteen kaltainen tunne oli jotain mistä nauttia nautinnon saatua.
 Löysin lääkkeen tunteiden sekavuuteen,olemattomiin tunteisiin,elämän sekavuuteen,ahdistukseen,henkiseen tuskaan. Piti olla varovainen,mutta en välittänyt;asiat eivät kuitenkaan kaatuneet päälle,joten mitä nopeammin sen parempi valpastuisin asian suhteen ehkä pääsisin helpommalla.
 Kaivan omaa kuoppaani,joka on ollut jo ennestään syvä.

I would like to cut.But i can´t ...... 

It is destroying my life.