Minun pitää tänään aamupäivällä lähteä nuorisopolille jutustelemaan lääkärin kanssa.
Otetaan kai jotain verikokeitakin -.- Minä inhoan verikokeita. Ne ahdistavat aivan suunnattomasti. Viime viikolla tietäessäni, että joudun sinne ja siellä otetaan verikokeita yms. niin minä vain itkin hysteerisesti ja tärisin. Aloin ymmärtää käsitettä "hullu".
Mieli oli aivan sekaisin. Kiemurtelin vain sängyssä maatessani puolelta toiselle,se ei ollut täysin tietoisesti edes harkittua. En tajunnut kunnolla mitä ympärilläni tapahtuu. Tärisin ja itkin aivan kauheasti. Hengitykseni oli katkonaista. Se oli...."jännää".
Minä pelkään kipua aivan suunnattomasti. Juu,tiedän viiltelykin tuottaa kipua,mutta se on minulle eri asia. Sen itse teen ja tiedän milloin lopettaa..
Tämänpäiväinen mietityttää minua myös siksi, että äitini tulee myös sinne ja tiedän etten pysty kertomaan mitään olostani jos joku muu ihminen on siinä. Varsinkin äitini.
Odotan varsin sekavin tuntein aamupäivää. En aijo nukkua tänä yönä. En pysty menemään sinne täysin selvä järkisenä. En pysty kyllä muutenkaan...minut pakotetaan sinne.
Ahdistaa, haluan turtaan olotilaan, en tahdo välittää mistän. Toisaalta tahtoisin kuolla,mutta tähän tunteeseen riittäisi nyt hieman jotain turruttavaa ainetta...........sotken itseni päihdehelvettiin...
Ei voi mitään,olen menossa jo.
