Hi!

Hei!

En tiedä mitä tehdä.Olen neuvoton.
En vain jaksa enää elää.Kaikki on vain raskas taakka,jota olen liian heikko kantamaan.Tänään päätin aloittaa ruokapäiväkirjan kirjoittamisen,mutta sekin päätös ei onnistunut.Päätin siirtää päiväkirjän aloittamista hieman eteenpäin sillä aamulla tuli syötyä puolikas suklaamuna ja pari karkkia ja en halua merkata sitä ylös.En vain pysty kohtaamaan sitä tosi asiaa,että olen liian heikko.En pysty vastustamaan ruokaa,olen epäonnistunut.Taas.Olen taas lihonnut.Vaaka näytti lähemmäs 50 kiloa.Olen kohta taas tavoitteestani yhtä kaukana kuin aloittaessani.Kesällä minun oli tarkoitus laihduttaa.Mielestäni kesäloma olisi ollut juuri sopiva aika sille.Sekin meni pieleen.Epäonnistun kaikessa.En edes pysty olemaan syömättä ja liikkumaan enemmän kelvatakseni ihmisille.Minä vain syön ja ajttelen,että ehkä tähän ei kuolekkaan ja sitten tulee aivan kamala olo syömisen jälkeen,tekisi mieli oksentaa kaikki syöty ruoka pois ja löydä itseään niin kovaa,että siitä jäisi pahatkin jäljet.Haluaisin vain olla laiha ja kaunis.

Tuntui kuin elämä olisi hetkeksi pysähtynyt saadessani kuulla tuomion.En itseni vaan erään toisen,mutta se pelotti enemmän.Sydämeni särkyi,kun se lävistettiin tylpällä ruostuneella rautakangella,myrkky levisi hitaasti,mutta tappavasti ja lopulta kaaduin hengettömänä maahan.Rakastamani tyttö sairastui bulimiaan.Hänet vangittiin aurinkoisesta maailmasta keskelle pimeyttä.Minusta tuntuu pahalta,kun häneen sattuu.Miksi hän joutuu kärsimään,minuhan sen olla pitäisi.Satuttaa kuinka paljon pahaa hän on joutunut kokemaan,kaikki ne ilkeät kommentit.Olisin tahtonut auttaa,mutta en pystynyt,nyt kuitenkin toivon,että suunta olisi kohti valoisampaa polkua.Toivon hänelle onnea elämässä.Minun saavuttamaton rakkauteni <3

Haluan jo pois täältä,tahdon lähteä tästä kivun ja tuskan maailmasta.Olen kyllästynyt niihin moniin kertoihin jolloin olen tuntenut kivun ja kylmän terän ihollani,jotta olisin saanut maailman edes tuntumaan joltain.En jaksa enää miettiä milloin toteutan suunnitelmani vaan tahdon tehdä sen nyt.Olen odottanut liian kauan pelastajaa,mutta ketään ei kiinnosta.Kaikkien ilkeät puheet ja inhoavat katseet tappavat minua liikaa päivittäin sisältä päin.En pysty enää kiskomaan itseäni ylös aamuisin ja levittämään iloista hymyä rikkinäisen mieleni suojaksi.Olen aivan palasina.
Toivon tämän loppuvan mahdollisimman pian
Rosa ~ <3

Empty feel

On hyvin tyhjä olo.Tuntuu siltä kuin mikään maailman asia ei liikuttaisi nyt mihinkään.

Pikkusiskoni ja ystäväni kauhistelivat tänään kuinka laiha olen.Pikkusiskoni kertoi äidin olevan huolissaan minusta,kun syön vähän ja en pysty käyttämään muita kuin pitkiä housuja,kesälläkin.Siskoni sanoi,että äiti miettii,että inhoanko minä jalkojani niin paljon etten voi sen takia mennä missään lyhyemmät vaatteet päällä.Tämän jälkeen jäin miettimään,että jos he ovat jo huomanneet,että kaikki ei ole kunnossa niin mikseivät he ole puuttuneet asiaan.Miksei heitä kiinnosta ikinä kysyä minulta onko minulla kaikki hyvin.Valehtelisin kyllä siihenkin kysymykseen kaiken olevan hyvin,mutta ehkä se saisi minut ymmärtämään,että he välittävät minusta.He vain katsovat sivussa,kun demonini hukuttaa minut sakeaan veteen,pimeään.Mikseivät he tee mitään?Eikö kukaan näe kuinka itken ja huudan apua.Minusta tuntuu,että luovutan pian ja annan demonin ottaa minut kokonaan.En enää jaksa tätä todellisuutta ja jotenkin tästä kaikesta irti päästäminen tuntuu niin ihanalta.

En halua olla ahne.En halua tehdä joitakin asoita,jotta sukulaiseni voivat antaa minulle rahaa.Tunnen itseni sitten todella ahneeksi.Tiedän,että asuminen ja muu tulee elämässä maksamaan paljon,mutta silti...Jos rupean ahneeksi,se tuhoaa minut.Sillä olen sisimmässäni ahne,tunteeton,toisten määräilijä.Olessani lapsi saatoin määrräillä muita ja varastelin asioita.Olin hyvin ahne.Inhoan sitä.Olen kaikille hyvin kiltti,mutta silti tiedän olevani sisimmässäni  paha,evil.Minun pitää olla erilainen.En kestä sitä millainen olin joskus,säälittävä.

Haluan muuttua ja olenkin menossa oikeaan suuntaan.Demoni,tulen mukaasi sillä sinä johdat minut sille polulle,jonne haluan.

eikö ketään oikeasti kiinnosta huomata asioita vaikka ne ovat ihan silmien edessä.

Olin mun isän luona sitten se vaan alkoi kyselemään mun viiltely jäljistä.Mä vaan selitn jotain etten tiedä mistä ne on tullut ja muuta.Mun pikkusisko siinä vieressä vaan sano meijän isälle,että ei kai se luule mun viiltelevän.Se sano sen läpällä,mutta tulen olemaan kuitenkin jonkin aikaa varpaillani tämän asian suhteen.

Yleensä jos joku viiltelee sen saattaa tunnistaa siitä,että käyttää koko ajan pitkähihaisia vaatteita vaikka kesälläkin,jotta arpia ei nähtäisi.Tai näin ainakin olen lukenu.Ja minä vaan heilun toppi päällä kaiket päällä vaikka melkeimpä olisin edellisenä päivänä aiheuttanut taas verta tihkuvat haavat ranteisiini.Ihmiset ovat jo alkaneet kysellä,mutta en tee asialle mitään.Olen tyhmä....

Silloin kun ensimmäisiä kertoja viiltelin kerroin siitä kaverilleni,mutta asia jäi sitten siihen,mutta vähän ajan kuluttua jatkoin kuitenkin taas.Vanhempi pikkusiskoni kysyi kerran ja väitin niiden olevan tussia.Sitten oli kylmä talvi ja nyt kun kuljetaan taas vähän kevyemmässä vaatekerroksessa muutkin ihmiset ovat huomanneet.Nuorempi pikkusiskoni on udellut,toinen paras kaverini,nyt isänikin ja perjantaina paras kaverinikin jolle olin jo aikaisemmar arvet näyttänyt kysyi uusista.....ja silti kukaan ei tee mitään.

Tavallaan sitä juskus toivoo,että joku käsittäisi ettei maailmassa ole kovin hyvä elää ja viitsisi auttaa.Mutta en myöskään halua ihmisten sotkeutuvan elämääni sillä olenhan minä ihan kunnossa,pääsemässä vielä toivottuun painoon....Kaverini ovat jo pakotelleet minua syömään enkä halua sitä,että joka ikinen ihminen vahtii,että syön......en halua painaa yhtään enempää.Painan nyt jo aivan liikaa.....

.

Aivan ihanaa,kun pari päivää sitten vaaka näytti 48.6 
Tunsin taas olevani lähempänä tavoitettani.
Olen onnistunut laihtumaan n.9 kiloa :::)
Mutta vielä on matkaa......en ole vielä tyytyväinen,en nyt.

Elämä on.....
????
Pieniä sirpaleita,
onnen palasia.
Juhlintoja kuutamolla,
tuskaa ja kipua
kaikkialla.
Kysymys johon ei ikinä saada vastausta.<3

En olisi halunnut tämän ikinä päättyvän

Sydämmeni särkyi tänään pieniksi palasiksi.Koulu loppui tänään ja tiesin tämän olevan viimeinen päivä,kun ikinä näen ihmistä jota rakastan tässä maailmassa eniten.Todistuskin oli todella huono.Tiedän,että minun pitäisi olla tyytyväinen sillä olihan siellä muutama 10 ja loput 8 tai 9,mutta numeroni putosivat tänä vuonna järkyttävästi masentuneisuuteni takia... ;_;

Kevät juhla oli heti aamulla  ja kesti vain pari tuntia.Tulin kotiin ja yritin esittää iloista,mutta omaan rauhaan päästyäni itkin pitkään.Tuntuu siltä kuin olisin menettänyt rakkaani.

Tämän päivän tapahtumat:

• Kevätjuhla
• Itkin
• Nukuin
• Esitin iloista sukulaisille,jotka tulivat katsomaan todistusta
• Näyttelin taas seuraaville ihmisille
• Kävin lenkillä
• Tein ruokaa ja söin liikaa (olen läski ;/ )
• Itkin
• Datasin
• Itkin/viiltelin
• ja nyt olen tässä :I

Elämä särkyy käsiini ja yritän epätoivoisesti pitää sen koossa.En tiedä kauanko jaksan ilman syytä elää.

Jos jokaisella on oma pieni anorektikkonsa,niin minulla hän on rakkaani

Kaipaan rakkaani luokse.Minulla on ikävä Häntä,sydämmeenkin sattuu.Hän ei ole varmaan kuitenkaan edes ikinä huomannut minua.Ei Hän varmaan edes tiedä minun olevan olemassa.

Hän on niin kaunis,täydellinen,ihana ja laiha...

En ikinä kelpaa hänelle tälläisenä.

Rakkauskin ahdistaa aina välillä.Pelkään Häne tekevän itselleen jotain,näen hänellä olevan paha olla ja minuakin se satuttaa.Pelkään sen ajan koittavan jolloin Hän ei yksinkertaisesti jaksa enää ja päättää lopettaa matkan kesken.En halua,että Hän kärsii.Hän joutunut kokemaan jo aivan liikaa....

Haluaisin kertoa ystävilleni ketä rakastan,mutta en vain jaksa/pysty.Ovat he jo toisaalta pitkään aavisteelleet minun olevan jotain muutakin kuin palkkä hetero.

Ihan vain kaikille tiedoksi olen bi....!!!  ja niin myös tyttö jota rakastan.....<333

<33333  ehkä nyt riittää.

Hyvää yötä vain  kaikille!!!!! ja huomenta itseasiassa...

En vain aina jaksa

En ole kirjoitellut liian pitään aikaan.En ole millaan jaksanut.

Viime päivinä liikunta puoli on ainakin ollut kunnossa,kun koulussa on joutunut tekemään kaikkea "hauskaa".
Yhtenä päivänä oli koko päivä tanssia.Olen hirveä läski enkä osaa tanssia,mutta oli pakko kuluttaa jotain.Toisena päivänä piti olla metsässä koko päivän hyttysten syömänä.Siellä oli koko ajan varmaan 20 hyttystä kimpussa.Käveltiin kuitenkin n.10 km,tavalaan ihan kiva.Tänään sitten kävelin 4 kilsaa.Olisin voinut kävellä enemmänkin,mutta oli ihan järkyttävä helle,minulla oli paksu huppari+2 toppia+pitkät legginsit.Ja kaikki oli mustaa....ei voinut ottaa edes hupparia pois,vaikka oli kuinka kuuma jos ei halunnut joutua hyttysten tappamaksi.Ei minun olisi tarvinnut niin montaa kierrosta kävellä,mutta halusin ja olisin voinut kävellä enemmänkin,mutta en ollut varma pyörtyisinkö jo siinä kuumuudessa.

Huomenna kaverin kanssa piknikille.Varmaan minunkin pakko syödä jotain,ahdistaa.Olen saanut todella paljon herkkuj aviime aikoina ja olen antanut kaikki kavereilleni.Jaoin päivässä pari suklaalevyä ja sulkaapatukoita...

Paras ystäväni yrittää aina muiden kanssa saada minut syömään,mutta tuloksetta.En syö koulussa ruokaa ja eräs tuleva luokkalaiseni on alkanut selittää kaikille kuinka laihdutan ja minulla on syömishäiriö,mutta kiellän aina asian.Eikä kenelläkään käy mielessä,että voisin valehdella sillä he ovat ystäviäni ja silloin sokeita suurimmalta osin näkemään todellisen minäni,jonka yritän päivittäin kaikin keinoin peittää.

Ahditaa tämä hiostava kuumuus...

En halua koulun loppuvan sillä ei kukaan minua kesälomalla kaipaa.Olen kuukaisia yksin,ilman ketään...