Se tunne...

Hei ihmiset! :3

Pahoittelen etten ole kirjoittanut IKUISUUKSIIN mitään. Elämässäni on näiden poissa olleiden kuukausien aikana tapahtunut ylä- ja alamäkiä.
Joudun käymään kerran viikossa psykologilla....Asia aivan oikeasti ahdistaa minua. Joudun nyt koko ajan stressaamaan todella monista asioista ja psykologilla käynti on yksi asia mitä joudun koko ajan miettimään ;__; Olen väsynyt siihen, että on koko ajan kauhea stressi kaikesta.... ;(
Minä olen kyllästynyt siihen, kun kotona äiti huutaa koko ajan. Teen mitä tahansa saan aina huudon. Lisäksi äitini murskaa unelmani ja lopulta minut kokonaan.....
Haluan pois kotoa. Tahdon, muuttaa pois hetki sen ollessa mahdollista eli vuoden kuluttua. En kuitenkaan ole varma jaksanko kestää niin pitkään...en takaa jaksavani.

Alakuloisuus painaa mieltäni kuin harmaa sumu.
Niin raskas ja painostava.
Sen laskeutuessa ylle joudut vangiksi.
Ajatukset suljetaan häkkiin ja silmät peitetään harsolla.
Tunnet vain kuinka näkymättömät kahleet hiertävät ranteitasi.
Et näe niitä, mutta tunnet silti niiden painon.
Niiden karhea pinta ohutta ihoasi vasten.
Tahdot huutaa, jotta tunne loppuisi.
Ääni jää kuitenkin vain pääsi sisälle.
Voit aivan rauhassa huutaa,kiljua,riuhtoa itseäsi ympäriinsä tai vain maata hiljaa maassa.
Todellisuudessa et liiku mihinkään.
Olet vain mielesi vanki.
Voit yrittää katsoa todellisuutta lasittuneiden silmien läpi, mutta pian et näe mitään.
Kyyneleet huuhtovat muiston pois.
Sen raskas tunne haihtuu hiljalleen.
Tuska kyyneleen muodossa valuu hiljalleen poskeasi alas ja tippuu.
Tunne ei kuitenkaan katoa kokonaan vaan se siirtyy sydämeesi.
Et pääse niistä ikinä eroon....

Vanha päiväkirja merkintä

15.3.2012

Minulla ei todellakaan mene hyvin nyt. Päivällä en tahtonut muuta kuin kuolla. Minua ahdistaa aivan suunnattomasti se, että joudun lääkärin juttusille masennukseni takia. En tahdo kertoa elämästäni kenellekään, ei se muille kuulu. Pohdin tänään sängyssä maatessani, että miltä tuntuisi tukehtua, ei hengittäisi enää. Pidätin hengitystä todella pitkään, vaikka kehoni tarvitsi happea en hengittänyt. Monta kertaa pidätin hengitystä ja aina hengitin vain sisään ja ulos hengityksenpidätys kertojen välillä ( tyhmä sana ). Siitä ei kuitenkaan tullut kummoinen olo, otsa oli vain hieman lämmin. Join sitten 10 dl vettä putkeen. Tuli todella paha olo.Käynnistin koneeen ja kuuntelin musiikkia. Palelin ja tärisin koko ajan vaikka minulla oli huppari päällä. Tökin ja naarmuttelin myös hieman käsiäni ja jalkojani hakaneulalla sillä yritin muistaa miltä sen lohtu tuintui ja minua ahdisti, kun en voinut viiltää...( olin luvannut ihmisille... ). Aijoin jossain vaiheessa lähteä alas, mutta sitä ennen menin vessaan sillä olo oli liian todellinen. Kävin kaapit läpi, ei lääkkeitä. Hengittelin sitten hetken kynsilakanpoistoainetta... Jos ketään ei olisi ollut kotona olisin mennyt alas lääkekaapille ja ottanut sieltä mitä tahansa mikä olisi turruttannut...

En ole enää järkevä... Lähden dokaamaan heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Juon mielen tyhjäksi. Antaisin myös melkein mitä vain jos saisin hieman kannabista yms. Tuhoan elämäni, valun pohjalle. En voi enää tehdä mitään. Määräysvalta ei ole ollut pitkään aikaan enää minulla....

Miksi onnistun aina sotkemaan itseni johonkin..

Kello on nyt 1:12.
Minun pitää tänään aamupäivällä lähteä nuorisopolille jutustelemaan lääkärin kanssa.
Otetaan kai jotain verikokeitakin -.- Minä inhoan verikokeita. Ne ahdistavat aivan suunnattomasti. Viime viikolla tietäessäni, että joudun sinne ja siellä otetaan verikokeita yms. niin minä vain itkin hysteerisesti ja tärisin. Aloin ymmärtää käsitettä "hullu".
Mieli oli aivan sekaisin. Kiemurtelin vain sängyssä maatessani puolelta toiselle,se ei ollut täysin tietoisesti edes harkittua. En tajunnut kunnolla mitä ympärilläni tapahtuu. Tärisin ja itkin aivan kauheasti. Hengitykseni oli katkonaista. Se oli...."jännää".
Minä pelkään kipua aivan suunnattomasti. Juu,tiedän viiltelykin tuottaa kipua,mutta se on minulle eri asia. Sen itse teen ja tiedän milloin lopettaa..
Tämänpäiväinen mietityttää minua myös siksi, että äitini tulee myös sinne ja tiedän etten pysty kertomaan mitään olostani jos joku muu ihminen on siinä. Varsinkin äitini.
Odotan varsin sekavin tuntein aamupäivää. En aijo nukkua tänä yönä. En pysty menemään sinne täysin selvä järkisenä. En pysty kyllä muutenkaan...minut pakotetaan sinne.
Ahdistaa, haluan turtaan olotilaan, en tahdo välittää mistän. Toisaalta tahtoisin kuolla,mutta tähän tunteeseen riittäisi nyt hieman jotain turruttavaa ainetta...........sotken itseni päihdehelvettiin...
Ei voi mitään,olen menossa jo.

Ei näin....

Ahdistaa vain. Mitään en jaksaisi tehdä ja ajatukset leikkivät omaa vuoristorataansa pääni sisällä.
Eli ei mitään uutta. Uskoin yli vuoden, että puhuminen auttaa. Taisin kuitenkin olla väärässä. En halua pilata kenenkään parantumis mahdollisuuksia sillä haluan, että kaikki voivat elää hyvää ja onnellista elämää ilman murheita. Itse olen kuitenkin jo kuukauden katunut sitä, että menin kertomaan tukalasta olotilastani. Oloni ei helppottunut yhtään ja asia on vain ahdistanut minua siitä asti. Ahdistaa niin, että tekisi mieli vain käpertyä kasaan ja kääntää ajankääntäjä takaisin siihen aikaan jolloin kukaan ei tiennyt. Aikaan ennen sitä, kun kaverinikaan tiesivät mitään. Minulla oli koulussa terveydenhoitajan tarkastus ja hän länttäsi minullle lapun eteen mikä käsitteli mielialaa. Se oli samanlainen kuin kaikki netistä löytyvät masennustestit. Aloitin aluksi ruksailemaan kohtia, että voin hyvin, olen aina iloinen yms.
Sitten tajusin, että itseäni minä vain huijaan ja aloitin lapun täyttämisen alusta. Kerroin miten kaikki todellisesti on.
Sen etten jaksa enää.
Sen etten usko tulevaisuuteeni,en selviä sinne.
Sen, että olen aivan pohjalla ja vajoamassa syvemmälle.
Sen, että olen melkein päästämässä elämästä irti.
Sen, että kaikki on aina syytäni ja olen huono ihminen.
Sen, että kaikkea on kestänyt jo puolitoista vuotta eikä suru ikinä katoa....

Suljettuani oven takanani lähtiessäni terveydenhoitajan luota pois minun teki mieli vain juosta piiloon itkemään. En meinannut pysyä kasassa, tunteita oli liikaa. Terveydenhoitaja sanoi soittavansa äidilleni sinä päivänä ja minun oli pakko suostua. Olin kuin nurkkaan ajettuna siinä tilanteessa. En olisi ikinä halunnut kenenkään tietävän millaista minulla on....
Sinä päivänä en meinannut uskaltaa mennä kotiin koulun jälkeen. Kotona pakenin omaan huoneeseeni enkä uskaltanut näyttäytyä koko päivänä. Pelkäsin puhelimen alkavan soimaan sillä minulla ei ollut tietoakaan milloin terveydenhoitaja aikoi soittaa vai oliko hän soittanut jo. Illalla äiti tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi terveydenhoitajan soittaneen ja kertoneen mistä olimme jutelleet. Hän myös sanoi juttelevansa asiasta kanssani myöhemmin. Kun hän oli lähtenyt minä vain itkin.

Siitä hetkestä lähtien, kun menin puhumaan terveydenhoitajalle olen katunut päätöstäni. Ei ole ollut hetkeäkään, että se olisi ollut hyvä asia. Minua vain ahdistaa ja itken koko ajan...
Miksi teen aina ne väärät valinnat.
Sain tänään tietää, että saan lähetteen nuorisopoliklinikalle.
EI,EI,EI.Minä en tahdo!!!!
Minä pelkään...tahdon takaisin siihen turvalliseen aikaan, noin kuukauden taakse päin.
Haluan ihmisten jättävän minut rauhaan.
Haluan elää omaa elämääni.

Miksi minusta tuntuu, että valehtelemalla vain selviää ;__;

Vastailen vain päivä-kysymyksiin ja yritän jaksaa.

Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi?
-Haluaisin olla hieman pidempi. Olisin todella tyytyväinen jos pääsisin pituuteen 170cm. Mutta se ei ole kuitenkaan kovin todennäköistä,mutta aina voi toivoa.

Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi?
-Ihailen ihastustani sillä hän on pitkä ja laiha. Hänellä on ohuet jalat ja hän on todella kaunis <3
Ihailen myös hänen luonnettaan ja sen ansiosta hän muuttuu ulkoisesti aina vain kauniimmaksi silmissäni vaikka hän näyttäisi miltä tahansa.

Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
-Pelkään...etten onnistu siinäkään. Pelkään myös sitä,että ihmiset pitävät minua pinnallisena ja itsekkäänä jos saavat tietää laihdutuksestani ( :O )

Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?
-Tahdon pudottaa painoa kelvatakseni muille ja tunteakseni itseni kauniiksi. Toivoisin olevani pieni ja lähes näkymätön enkä sellainen mikä nyt olen.

Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
-Jos ahmin....en tiedä,en muista,en pysty ajattelemaan. Ajatukseni eivät ole nyt selkeitä ja päätä särkee,on paha olla ja hieman huimaakin. Söin pari tuntia sitten 2 leipää,koska halusin heikotuksen katoavan mikä melkein riistäytyi ahmimiseksi...en kuitenkaan osaa vastata kysymykseen.

Oli pakko aloittaa..jos vaikka motivoisi x.x

Päivä 1: Tietosi (ikä 15 / Pituus 168/paino 53kg / Vyötärö 69 / Lantio 81 / Reisi (paksuin kohta) ?cm / Paitakoko / S ?Housukoko 34? / Lähtöpaino 56kg / Tavoitepaino? 45kg

Päivä 2: Oletko tyytyväinen pituuteesi?
Päivä 3: Kenen vartaloa ihailet ja miksi?
Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
Päivä 5: Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?
Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
Päivä 7: Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he suhtautuvat asiaan?
Päivä 8: Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?
Päivä 9: Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
Päivä 10: Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon pudottamisen vuoksi?
Päivä 11: Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten elämäntapamuutoksessasi ja miksi?
Päivä 12: Mitä syöt yleensä?
Päivä 13: Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?
Päivä 14: Millainen on tavoitekroppasi?
Päivä 15: Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut kasvissyöjäksi ryhtymistä?
Päivä 16: Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa?
Päivä 17: Lempiruokasi?
Päivä 18: Mikä ruoka on paheesi?
Päivä 19: Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi?
Päivä 20: Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten?
Päivä 21: Mistä saat parhaita vinkkejä terveellisten elämäntapojen noudattamiseen?
Päivä 22: Kerro viisi parasta puolta itsestäsi!
Päivä 23: Onko median luoma nais-/mieskuva osasyy siihen, miksi haluat pudottaa painoa?
Päivä 24: Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että uurastuksesi oli alkanut tuottaa tulosta?
Päivä 25: Miten aiot jatkaa eteenpäin sen jälkeen, kun olet saavuttanut tavoitteesi?
Päivä 26: Mikä motivoi sinua kaikkein eniten saavuttamaan tavoitteesi?
Päivä 27: Miten selviydyt ympärillä olevista houkutuksista (esim. syntymäpäivistä, pikkujouluista)?
Päivä 28: Oletko kokenut vastoinkäymisiä elämäntapamuutoksesi aikana? Miten selvisit esteistä?
Päivä 29: Millainen mies/nainen on mielestäsi kaunis?
Päivä 30: Kerro itsestäsi kymmenen asiaa ja päivitä ensimmäisenä päivänä antamasi tiedot!

Heavy rain

Siitä on hyvin pitkä aika,kun kirjoitin. En tiedä onko minulla edes mitään kerrottavaa.
Joulu oli elämäni huonoin sillä masennus painoi koko ajan ja ahdisti syötävän ruuan määrä. Söin pääasiassa pelkkää kalaa koko joulun ajan,mutta kyllä suklaatakin tuli syötyä liikaa.
Minulla on koko ajan paha olla. Vuosi sitten uskoin olevani aivan pohjalla,mutta nyt tiedän etten ollut vielä läheskään. Silloin seisoin reunalla valmiina putoamaan tuhansien kilometrien syvyiseen aukkoon,mutta silloin sipsuttelin vain reunalla. Nykyään elämäni on tyhjää ja hyvin pimeää. Se johtuu mielestäni,koska olen sisäisesti kuollut. En jaksa enää tehdä mitään. Olen aivan loppuun kulunut.

Ihmisten puhuessa en jaksa vastata heille.

Koiran pyytäessä en jaksa viedä sitä ulos.

Ihmisten kiittäessä en jaksa hymyillä takaisin.

Kavereiden kanssa en jaksa enää esittää iloista.

Ulkopuolisten huolestuessa en jaksa kertoa totuutta.

Apua tarjottaessa en jaksa ottaa sitä vastaan.

Olen epäonnistunut laihdutuksessani täysin ja kaikessa muussa. Tuntuu,että loppu on lähellä.

Aivan kuin kaikki päättyisi pian,mutta se päivä tuntuu tulevan liian nopeasti.

Aivan kuin en itse olis riistämässä henkeäni vaan joku muu.

Tunnen itseni sairaaksi kuihtuneeksi kissaksi,

joka haluaa mennä metsään piiloon katseilta,kuolemaan.

Ainoa toiveeni on päästä muuttamaan omaan kotiin ja

saada tämä laihdutus päätökseen.

Päästä siihen 45kg painoon.

Sitten tahtoisin kirjoittaa,kirjoittaa hyvin paljon.

Kirjeissä kiittäisin ihmisiä kaikesta.

Sen jälkeen saisin rauhallisin mielin toteuttaa aikeeni ja

sulkea ikuisesti silmäni tältä

sumuiselta maailmalta.