Joka ilta mennessäni nukkumaan toivon herääväni aamulla onnellisena.Joka aamu herätessäni joudun kuitenkin surukseni toteamaan kaiken olevan ennallaa.Hymyilisin tosissani ihmisille eikä minun tarvitsisi muistaa mitä kaikkea pahaa he minusta levittelevät.Syödä päivittäin normaalisti välillä herkutellakin.
Anteeksi,kun en pysty nyt enempää kirjoittamaan.Tuntuu vain,että en pysty tehdä muuta kuin itkeä ja toivoa tämän tuskan loppuvan lopullisesti pian.Ranteessakin verta vuotava haava tällähetkellä,mutta siitä ei ole kuitenkaan mitään apua ;__;
perjantai 30. syyskuuta 2011
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Liika kysymyksia vailla vastausta.
Hieman pelottaa,että paha masennus tulee takaisin.Itken taas joka päivä enkä millään jaksaisi enää esittää ihmisille iloista ja vahvaa.Jollakin tavalla päätin pari päivää sitten,että en jaksa enää ja tahdon pois täältä,tahdon lopettaa kaiken.Lähes koko ajan tunne,että tekisi mieli vain ottaa kunnolla pillereita ja That´s it.Se ei kuitenkaan välttämättä päättäisi kaikkea tuskaa vaan saattaisi jopa moninkertaistaa sitä.Jos joutuisin sairaalaan kokisin varmaan joka ikinen sekuntti kauheaa ahdistusta.Onhan tässä musertavassa tunteessa siedettäviäkin puolia sillä viimeksi ollessani hyvin masentunut laihduttaminen alkoi mennä hyvin,pudotin paljon ja nopeasti.
Olen pulassa syömiseni kanssa.Minulla on tapana uskotella itselleni,että voin syödä normaalisti tuntematta kauheaa huolta lihomisesta.Huomaan kuitenkin aina olevani väärässä.Paino nousi melkein kuukausi sitten 3 kiloa ja olin juuri sen noin kuukaudessa laihduttanut.Paino ei millän tunnu putoavan.Kävellessäni tänään yksin kotiin mietin,että miksi laihdutan sillä ainakin silloin olo tuntui ihan kevyeltä sekä ns. normaalilta.Ennemmin kuitenkin kuolen laihana.Toivon kuitenkin,että muut ihmiset voisivat elää hyvän ja normaalin elämän vailla turhanpäiväisiä huolia,voi kumpa voisin toteuttaa sen heti.Monet varmasti ihmettelevät myös nyt miksi en toivo hyvää elämää itsellenikin.Totuus on se,että en pysty kuvittelemaan itselleni enää normaalia elämää ja eihän itselläni ole loppujen lopuksi niin paljon väliä muihin ihmisiin verrattuna.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Lämpöä ruuasta
Tänään syöty:Aivan liikaa.
Tälläkin hetkellä kauhea nälkä.
Mahaan sattuu.
Tekisi mieli vain jotain lämmintä ruokaa.
Oi,kuinka ihanaa olisi
jos nyt saisi vaikka yhden itsetehdyn karjalanpiirakan
tai vastaavaa.
On mukava,
kun ei tee mieli herkkuja.
Mutta niitähän olen kuitenkin koko päivän syönyt.
Harmittaa.
Miksi piti penkoa kaappien pohjalta viimeisetkin namit.
Mihin olen kadottanut kontrrollin?
Jos en saa ikinä itseäni kuriin muutun lihavaksi.
Olenhan minä jo nytkin,
mutta silloin olisin jo sairaalloisen lihava.
Mieleeni on taas hiipinyt ajatus,
entä jos en jaksakkaan.
Kuinka helppoa vain olisi luopua tästä kaikesta,
päästää irti surusta ja tuskasta.
Olen kuitenkin päättänyt,
haluan ensin laihtua
sillä jätän kuitenkin ruumiin jälkeeni.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
En enää kestä näitä tunteita
Tänään on koko päivän ollut mieli aivan maassa.Olisi tehnyt aamulla mieli jäädä sängyn pohjalle itkemään.Tiedän,että jotkut ihmiset ovat ilkeitä.
Eräs luokkalaiseni on aika hyvä koulussa ja on myös aika suosittu.Hän´aina esittää kiltiä kaikille muille oppilaille sekä opettajille,mutta heti myöhemmin hän on haukkumassa kaikkia.Tutustuin häneen viime vuonna ja hän vaikutti minusta ihan kivalta ja ajattelin,että ehkä hänestä voisi tulla jonkinlainen ystävä.
Ajatus loppui siihen,kun uusi hyvä ystäväni kertoi,että hän puhuu kavereidensa kanssa aina pahaa minusta ja joistakin muista.Hyvä ystäväni kertoi myös mitä kaikkea he olivat puhuneet ja silloin tajusin,että vaikka hän ei tiedä minusta mitään( olimme tunteneet pari päivää :o ) hän levittelee ja juoruilee minusta kaikkea.Niin kuin kaikki aikaisemminkin ovat tehneet.
Se tuntui pahalta,ei ollut ehtinyt edes kunnolla tutustua muihin ihmisiin ja heti kaikki inhosivat.
Menin kuitenkin syksyllä tämän tytön synttäreille ja ollessani hyän ystäväni kanssa kahdestaan huomautin vain hänelle,että kuinka minua harmittaa se,että tämä tyttö kenen synttäreillä olimme ei antanut meidän olla kahdestaan ja muuta.
Olin mennyt pääasiassa tytön synttäreille vain,jotta pystyin olemaan hyvän ystäväni kanssa sillä hänellä oli juuri silloin vaikeaa.En olisi muuten synttäreille mennyt sillä yritin välttää tämän tytön seuraa sillä tuntui pahalta tietä,että joku vihaa ja puhuu koko ajan pahaa….No,silloin,kun olin juttelemassa hyvän ystäväni kanssa kahden niin yhdessä vaiheessa ovi takanamme lämäistiin auki ja tämän iso sisko tuli huutamaan meille ettei tarvitse täällä kahdestaan juoruilla.
Silloin minä tajusin,että miksi ihmeessä minä rupean samanlaiseksi ilkeäksi ihmiseksi joka puhuu muista “pahaa”.
Me emme oikeastaan olleet jutelleet mitään kovin pahaa.Enintään siitä mistä aiemmin kerroin.Minulle tuli kuitenkin hyvin paha olla,tajusin kuinka tyhmä olen ja idiootti ja aloin vain itkeä huudetut sanat päässä toistuen.Paikalla oli vielä ollut pari muutakin luokkalaistani ( eivät oikeastaan minun kavereita,enemmänkin sen tytön puolella ) ja he olivat myös salakuunnelleet oven takana ja tulivat nyt ihmeissään,että mikä minun on.
Yritin kaikin voimin pitää itseni koossa ja etten lyhistyisi lattialle.Olin yötä tämän tytön luona ja minä itkin kun muut leikkivät pullonpyöritystä,minä itkin kun tyttö luki kummitusjuttuja,minä itkin kun muut jo nukkuivat,itkin kunnes nukahdin….
Kerroin tapahtuneesta toiselle parhaalle kaverilleni ja hän vain sanoi että ei minun kannata olla niin surullinen kun tyttö on niin ilkeä koko ajan kaikille ja puhuu muista vain pahaa ihmisten tunteista välittämättä.Minä tiesin asian olevan totta mutta silti olono ei parantunut.Kun tulin kotiin tytön synttäreiltä ja pääsin omaan huoneeseeni aloin taas itkeä.Itkin koko viikonlopun.Ajattelin asiaa koko ajan seuraavat pari viikkoa ja itkin vähintään joka toinen päivä.
Olen nt vuoden yrittänyt unohtaa asian,mutta muistan sen aina ja muisto tapahtuneesta nousi taas jälleen pintaan kun tyttö jakoi taas synttäri kutsut.
Olin aivan ihmeissäni että hän edes viitsii kutsua minua.Katsoessani kutsua aavistin kuitenkin pian että miuta oli pyydetty jäämään yöksi muttei minua.
En olisi kuitenkaan halunnut jäädä mutt asain taas lisää varmuutta siihen että tyttö inhoaa minua.
Yksi kaverini ei saanut kuitenkaan kutsua ollenkaan vaikka oli viime vuonna myös synttäreillä.
Pahinta oli kuitenkin kun paras kaverini kysyi minulta koulun jälkeen että aijonko jäädä tytölle yöksi ja että hän aikoo.Silloin sattui ja pahasti sillä en ollut aivan varma että oli muut kutsuttu yöksi enkä ollut halunnut ottaa asiasta edes selvää sillä en halunnut tietää totuutta.
Vastasin vain kaverilleni että en aijo jäädä yöksi ja en mene edes koko synttäreille.Aloin melkein itkemään mutta pystyin pitämään tunteet sisälläni.
Minulla oli kuitenkin koko ajan halu saada jostain käsiini iso ja terävä keittiö veitsi ja lyödä sillä niin kovaa kuin pystyn ranteeseeni oikein syvälle tai sitten työntää kylkiluiden välistä sydämeen tai johonkin.Onneksi en silloin saanut käsiini isoa veistä sillä tunne
oli vaarallisen vahva ja kesti hyvin pitkään eli tiedän että olisin toteuttanut sen jos olisin voinut.
Tämä ihminen ei ikinä ajattele minusta ja monesta muusta ikinä mitään hyvää ja silti minua satuttaa se että puhuin hänestä kerran hiukan jotain enkä edes niin pahasti kun hän..asian ei pitäisi häiritä minua... ;__;
Eräs luokkalaiseni on aika hyvä koulussa ja on myös aika suosittu.Hän´aina esittää kiltiä kaikille muille oppilaille sekä opettajille,mutta heti myöhemmin hän on haukkumassa kaikkia.Tutustuin häneen viime vuonna ja hän vaikutti minusta ihan kivalta ja ajattelin,että ehkä hänestä voisi tulla jonkinlainen ystävä.
Ajatus loppui siihen,kun uusi hyvä ystäväni kertoi,että hän puhuu kavereidensa kanssa aina pahaa minusta ja joistakin muista.Hyvä ystäväni kertoi myös mitä kaikkea he olivat puhuneet ja silloin tajusin,että vaikka hän ei tiedä minusta mitään( olimme tunteneet pari päivää :o ) hän levittelee ja juoruilee minusta kaikkea.Niin kuin kaikki aikaisemminkin ovat tehneet.
Se tuntui pahalta,ei ollut ehtinyt edes kunnolla tutustua muihin ihmisiin ja heti kaikki inhosivat.
Menin kuitenkin syksyllä tämän tytön synttäreille ja ollessani hyän ystäväni kanssa kahdestaan huomautin vain hänelle,että kuinka minua harmittaa se,että tämä tyttö kenen synttäreillä olimme ei antanut meidän olla kahdestaan ja muuta.
Olin mennyt pääasiassa tytön synttäreille vain,jotta pystyin olemaan hyvän ystäväni kanssa sillä hänellä oli juuri silloin vaikeaa.En olisi muuten synttäreille mennyt sillä yritin välttää tämän tytön seuraa sillä tuntui pahalta tietä,että joku vihaa ja puhuu koko ajan pahaa….No,silloin,kun olin juttelemassa hyvän ystäväni kanssa kahden niin yhdessä vaiheessa ovi takanamme lämäistiin auki ja tämän iso sisko tuli huutamaan meille ettei tarvitse täällä kahdestaan juoruilla.
Silloin minä tajusin,että miksi ihmeessä minä rupean samanlaiseksi ilkeäksi ihmiseksi joka puhuu muista “pahaa”.
Me emme oikeastaan olleet jutelleet mitään kovin pahaa.Enintään siitä mistä aiemmin kerroin.Minulle tuli kuitenkin hyvin paha olla,tajusin kuinka tyhmä olen ja idiootti ja aloin vain itkeä huudetut sanat päässä toistuen.Paikalla oli vielä ollut pari muutakin luokkalaistani ( eivät oikeastaan minun kavereita,enemmänkin sen tytön puolella ) ja he olivat myös salakuunnelleet oven takana ja tulivat nyt ihmeissään,että mikä minun on.
Yritin kaikin voimin pitää itseni koossa ja etten lyhistyisi lattialle.Olin yötä tämän tytön luona ja minä itkin kun muut leikkivät pullonpyöritystä,minä itkin kun tyttö luki kummitusjuttuja,minä itkin kun muut jo nukkuivat,itkin kunnes nukahdin….
Kerroin tapahtuneesta toiselle parhaalle kaverilleni ja hän vain sanoi että ei minun kannata olla niin surullinen kun tyttö on niin ilkeä koko ajan kaikille ja puhuu muista vain pahaa ihmisten tunteista välittämättä.Minä tiesin asian olevan totta mutta silti olono ei parantunut.Kun tulin kotiin tytön synttäreiltä ja pääsin omaan huoneeseeni aloin taas itkeä.Itkin koko viikonlopun.Ajattelin asiaa koko ajan seuraavat pari viikkoa ja itkin vähintään joka toinen päivä.
Olen nt vuoden yrittänyt unohtaa asian,mutta muistan sen aina ja muisto tapahtuneesta nousi taas jälleen pintaan kun tyttö jakoi taas synttäri kutsut.
Olin aivan ihmeissäni että hän edes viitsii kutsua minua.Katsoessani kutsua aavistin kuitenkin pian että miuta oli pyydetty jäämään yöksi muttei minua.
En olisi kuitenkaan halunnut jäädä mutt asain taas lisää varmuutta siihen että tyttö inhoaa minua.
Yksi kaverini ei saanut kuitenkaan kutsua ollenkaan vaikka oli viime vuonna myös synttäreillä.
Pahinta oli kuitenkin kun paras kaverini kysyi minulta koulun jälkeen että aijonko jäädä tytölle yöksi ja että hän aikoo.Silloin sattui ja pahasti sillä en ollut aivan varma että oli muut kutsuttu yöksi enkä ollut halunnut ottaa asiasta edes selvää sillä en halunnut tietää totuutta.
Vastasin vain kaverilleni että en aijo jäädä yöksi ja en mene edes koko synttäreille.Aloin melkein itkemään mutta pystyin pitämään tunteet sisälläni.
Minulla oli kuitenkin koko ajan halu saada jostain käsiini iso ja terävä keittiö veitsi ja lyödä sillä niin kovaa kuin pystyn ranteeseeni oikein syvälle tai sitten työntää kylkiluiden välistä sydämeen tai johonkin.Onneksi en silloin saanut käsiini isoa veistä sillä tunne
oli vaarallisen vahva ja kesti hyvin pitkään eli tiedän että olisin toteuttanut sen jos olisin voinut.
Tämä ihminen ei ikinä ajattele minusta ja monesta muusta ikinä mitään hyvää ja silti minua satuttaa se että puhuin hänestä kerran hiukan jotain enkä edes niin pahasti kun hän..asian ei pitäisi häiritä minua... ;__;
tiistai 20. syyskuuta 2011
I want to walk in the snow.....
En ole hyvin pitkään aikaan kirjoitellut.En ole jaksanut oikein mitään.Paino vain nousee ja kontrolli on aivan hukassa.Ehkä minä sittenkin kuolen.
Nyt asetan itselleni tavoitteen ja etenen vain vähän kerrallaan.
Laihdutan viikossa 0,5kg. Sen pitäisi olla pysyvä muutos.Joka päivä aijon myös kävellä yli tunnin.Jos tästä onnistuisin edes pitämään kiinni.
Ja tottakai alan kirjoittamaan taaas useammin....
Nyt asetan itselleni tavoitteen ja etenen vain vähän kerrallaan.
Laihdutan viikossa 0,5kg. Sen pitäisi olla pysyvä muutos.Joka päivä aijon myös kävellä yli tunnin.Jos tästä onnistuisin edes pitämään kiinni.
Ja tottakai alan kirjoittamaan taaas useammin....
perjantai 2. syyskuuta 2011
Blogi englanniksi?
Olen tässä pohtinut pitkään tekisinkö toisen blogin englanniksi.Se voisi kehittää jo ennestään huonoa kielitaitoani,mutta en ole varma riittäisivätkö osaamiseni edes blogin kirjoittamiseen.
Tämän päivän oli tarkoitus onnistua.Se onnistuminen meni kuitenkin siinä,kun minut raahattiin hampurilaiselle ja sen kummempia miettimättä laihdutus yritykseni romuttui taas.
Tämän päivän oli tarkoitus onnistua.Se onnistuminen meni kuitenkin siinä,kun minut raahattiin hampurilaiselle ja sen kummempia miettimättä laihdutus yritykseni romuttui taas.
torstai 1. syyskuuta 2011
Ehkä minä joskus onnistunkin.
Vaikea uskoa,mutta se on totta.Olen edelleen hengissä ja jopa laihtunut.
Siitä on nyt kuukausi,kun aloitin joka päivä vaa´alla käymisen ja lukemien ylös merkitsemisen.
1.8.2011 paino: 48.5
2.8 paino: 48.2
3.8 paino: 47.9
4.8 paino: 48.1
5.8 paino: 48.5
6.8 paino: -
7.8 paino: 48.4
8.8 paino: 48.2
9.8 paino: 48.2
10.8 paino: 47.9 myöhemmin 47.2
11.8 paino: 48.5
12.8 paino: 47.7
13.8 paino: 47.7
14.8 paino: 48.0
15.8 paino: 48.5
16.8 paino: 47.9
17.8 paino: 49.5
18.8 paino: 47.9
19.8 paino: 47.9
20.8 paino: -
21.8 paino: -
22.8 paino: 48.6
23.8 paino: 48.4
24.8 paino: 47.8
25.8 paino: 48.0
26.8 paino: 47.7
27.8 paino: 49.8
28.8 paino: 47.7 myöhemmin 47.4
29.8 paino: 47.2
30.8 paino: 46.8
31.8 paino:47.1 myöhemmin 46.7
Ja tänä aamunakin 46.7!!!
Siitä on nyt kuukausi,kun aloitin joka päivä vaa´alla käymisen ja lukemien ylös merkitsemisen.
1.8.2011 paino: 48.5
2.8 paino: 48.2
3.8 paino: 47.9
4.8 paino: 48.1
5.8 paino: 48.5
6.8 paino: -
7.8 paino: 48.4
8.8 paino: 48.2
9.8 paino: 48.2
10.8 paino: 47.9 myöhemmin 47.2
11.8 paino: 48.5
12.8 paino: 47.7
13.8 paino: 47.7
14.8 paino: 48.0
15.8 paino: 48.5
16.8 paino: 47.9
17.8 paino: 49.5
18.8 paino: 47.9
19.8 paino: 47.9
20.8 paino: -
21.8 paino: -
22.8 paino: 48.6
23.8 paino: 48.4
24.8 paino: 47.8
25.8 paino: 48.0
26.8 paino: 47.7
27.8 paino: 49.8
28.8 paino: 47.7 myöhemmin 47.4
29.8 paino: 47.2
30.8 paino: 46.8
31.8 paino:47.1 myöhemmin 46.7
Ja tänä aamunakin 46.7!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)