En millään onnistu huijaamaan

Ei mitään inspiraatiota kirjoittaa.
Päiväkin mennyt todella huonosti koko päivän syödessä.

Olen nyt monta päivää miettinyt mitä aijon valehdella terveydenhoitajalle jos minulta aletaan kyselemään painoni putoamisesta ja tietysti kysellään.Pahin on,että minulla ei ole minkäänlaista tietoa millon saatan joutua terkalle eikä minulla ole enää toimivaa syytäkään kun joku tyyppi ilmoitti sen olevan erittäin toimimaton.

Ajattelin aluksi väittää,että painoni lasku johtuu terveellisemmistä elämäntavoista;olen alkanut liikkumaan enemmän ja en syö herkkuja yms. Se ei kuitenkaan välttämättä toimi.
Olen myös ajatellut vedota unohtuneeseen aamupalaan yms muuhun jos on vain pienestä kiinni.
Ajattelin kuitenkin kieltää koko laihduttamisen,mutta en tiedä pustynkö sillä silloin minut lähetetään verikokeisiin ja minulla on paha sairaaloiden ja neulojen pelko.Pelkään myös kipua.

Olen kuin umpikujassa,mutta olen päättänyt,että jatkan laihduttamista!

Kurkku on kipeä... :(

Hei....

Nykyään en yhtään tiedä liikkuuko elämäni eteenpäin vai ei?

Laihdutus menee nyt miten menee.Ennen paino heitteli siinä 50-49,sitten sain sen 49-48 välille ja nyt olen jo onnistunut pitämään sen aika pitkään 47-48 välillä.Ei kuitenkaan kannata iloita vielä.
Ajattelen koko ajan vain ruokaa ja kuinka pitää liikkua ja laihtua.Silloin,kun minulla ei ole mitään tekemistä minun alkaa tehdä mieli jotain syötävää ja ahdistun.On hyvin ahdistavaa,kun pari tuntia putkeen päässä voi hakata olio,joka huutaa ruokaa,ruokaa,pakko saada.En ole yleensä niin vahva,että selviäisin siitä.Minulla on vain 2 vaihtoehtoa joko yrittää kestää tai syödä jolloin olo helpottuu,mutta palaa monin kertaisesti huonompana takaisin valtavana ahdistuksen ryöppynä johtuen turhasta syömisestä.

Perjantaina päivä alkoi hyvin.Söin aamuksi kiivin ja lähdin kouluun,jossa en tietysti syönyt mitään.Koulun jälkeen menin parin kaverini kanssa tapaamaan yhtä kaveriamme,joka oli muuttanut pois.He söivät ruokaa,mutta minä kieltäydyin,mielessäni oli vain ajatus laihdutuksen onnistumisesta.Sitten he ostivat karkkia ja kaikki tarjosivat koko ajan minulle käyttäen syynään sitä etten syönyt ruokaa.Kävelin heidän takanaan,joten aina kun minut pakotettiin ottamaan karkki tungin sen taskuuni.Se tuntui pahalta sillä olisin halunnut antaa kavereideni syödä ne ja nauttia niistä,mutta minun oli pakko piilottaa sillä en pystynyt syömään enkä halunnut huolestuttaa kavereitanikaan.Uskoin silloin selviäväni.Illalla menessäni kotiin kuitenkin minuun iski kauhea ahmimisen halu ja myöhään illalla koin "pakko syödä" tunteen ja karkitkin menivät vahingossa siinä.Olin lopulta hyvin pettynyt itseeni,sillä olisin voinut olla syömättä koko päivänä jos olisin mennyt vain kotiin ja sanonut syöneeni äskettäin ja etten jaksaisi iltapalaakaan.

En jaksa sitä koulussa,kun kaikki koko ajan kyselevät laihdutanko.Vastaan joka kysymykseen kielteisesti sekä usein kysymystä väistellen.Tänään kaverini kauhisteli luokkakaverini kanssa kuinka laiha ole ja minä vain tuhahdin enkä uskonut.Luokkakaverini huomauttti kuinka minulta muka erottuvat luut käsivarsista,mutta mielestäni eivät tarpeeksi eli olen läski.

Tytöllä kehen rakastuin BMI oli yhdessä vaiheessa 16.2 ja viime keväänä koulujen loppuessa hänen BMI oli 15.1.
Hän joutui hoitoon bulimian takia.

Mietin tässä lähi aikoina kuinka helppoa olisi jos voisi oksentaa syödyn ruuan.Silloin pieni virhe ei haittaisi,mutta minun laihdutus keinoillani pienikin virhe on kohtalokas.

Kouluun..

Liikuin eilen vielä 2h viime blogipäivitykseni jälkeen.

Tämä päivä ei ole kuitenkaan mennyt niin hyvin.Aamupalaksi kiivi ja sitten kouluun.Pahin oli tietysti ruokatunti.Olin päättänyt etten syö,olihan minulla aina ollut liiankin helppoa jättää kouluruoka syömättä.Olisin heti aluksi voinut jäädä käytäville norkoilemaan,mutta tietysti tyhmänä taas menin luokan perässä ruokalaan.Kaikki ystäväni olivat tietysti heti minulle,että varmana syöt.Muut menivat jonottamaan,mutta minä vain seisoin siinä.Kun paras ystävänikin vilkaisi minua ottaessaan ruokaa ja kysyi silmillään tulenko pudistin vain päätäni ja hän näytti pettyneeltä.Sain sen jälkeen kuulla monelta luokkalaiseltani,että minun pitää syödä,muuten minusta tulee kauhean laiha ja anorektikko ja lisäksi joku poika kauhisteli laihdutanko.Minä vain kielsin kaiken ja kun viimeisetkin ystäväni olivat jonottamassa selkä hetkeksi minuun päin käännettynä niin karkasin äkkiä paikalta.Kun kaikki vain yrittivät pakottaa syömään niin tunsin vielä kauheampaa ahdistusta ruuasta.Lopulta tiesin,että jos jäisin minun olisi syötävä niin lähdin pois.
 Tänään nähdessäni jotkut hyvistä ystävistäni tajusin,että pilaan heidän iloisen elämänsä viiltelemällä ja muulla.En ikinä haluaisi heidän joutuvan kestämään sitä raskasta tunnetta,jonka itsemurhani ehkä aiheuttaisi.Välitän heistä liikaa.Joskus epäilen ovatko he oikeasti ystäviäni vai pystyvätkö he hylkäämään minut heti.

Näetko nämä jäljet käsissäni; Mine itse tein, aiheutin ne, mutta muiden sanoista/teoista ne ovat saaneet alkunsa ♥



=)

Tämä päivä on varmaan parhain,ikinä.Aamulla menin vaa´alle ja se näytti 47.9.Söin aamupalaksi yhden kiivin ja 30 kalorin edestä rusinoita.Käytyäni tunnin lenkillä päätin hiipiä uudestaan vaa´alle,kun kerrankin oli mahdollisuus ja se näytti 47.2!!! En ole koko vuodenkestoisen laihdutusyritykseni aikana päässyt noin alas.Minulla on suuret toiveet huomisen lukemista.

Tänään tullut syötyä:
Kiivi
Rusinoita 30kcal
Nuudelit 69kcal 100g ja söin 60g
Rahkaa n.100kcal
Kunnon ruoka;broileria ja patonkia n.300kcal? arvaus vain

Olen liikkunut tänään jo 2 tuntia ja lähden juuri kohta yli tunnin lenkille.

Mahtava päivä.