Saimme tänään kuntopyörän,jota olin jo todella pitkään toivonut.Olenkin nyt hyvin iloinen siitä :)
Siitä vielä lisää myöhemmin,mutta ensin listaan vähän päivän syömisiä.
Isänpäivä aamupala:
Pieni sämpylän puolikas
1 leikkele (sämpylän päälle jottei kukaan huomannut,että en laittanut voita)
4dl appelsiinituoremehua
Kcal: n.150
Päivällinen:
Nuudelit
Kcal: n.100
Napostelut:
4 palaa suklaata -.-
Kcal: 100
Illallinen:
Tortilla jossa: kurkkua,tomaattia,sipulia,tonnikalaa,kermaviilia sekä salsaa.
Lisäksi natsoja sekä salsaa ja kermaviiliä -.-
Kcal: n.300
Iltapala:
5dl vanilia jäätelöä
+ 2 suklaan palaa -.-
Kcal: n.200
Päivän liikunta:
Kävin päivällä koiran kanssa kävelyllä Kulutus: n.100 kcal
Ja illalla poljin ihanalla kuntopyörällä <3
Se on aivan ihana,kun siinä näkyy kulutetut kalorit <333
Poljin sillä 35min samalla telkkaria katsoen. Poljettua matkaa oli loppujen lopuksi 10km ja kulutettujen kalorien määrä 350 kcal =)
Ajatella jos tunnin aikana voin sillä kuluttaa n.600 kcal
Odotan nyt innolla sitä,että voin taas jäädä joku päivä pariksi tunniksi yksin kotii ja silloin aijon vain polkea.
Tänään syötyjen kalorien yhteismäärä: n.850
(ei välttämättä pidä paikkaansa sillä laskin jotkut hieman yläkanttiin ja pyöristän aina ylöspäin :D )
Kulutus: 450 kcal
Loppusumma: 400 kcal (olen todella iloinen :) )
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Hei taas!
Tiedän todella hyvin,että petän nyt itseni,mutta aijon jatkaa tämän blogin kirjoittamista.
Vaikka päätinkin lopettaa tämän blogin pitämisen ja parantua syömishäiriöstä niin en ole siinä edistynyt mitenkään.
Ei ole ollut päivää etten ole miettinyt laihdutusta edes jollakin tavalla.
Toisaalta se on myös tullut todettua etten pysty tästä sairaudesta parantumaan.Minulla oli unelmana parantua,mutta kuitenkin hukuin taas tähän mustaan suohon.En edes apua hakenut.
Yksi syy siihen olikin etten pitänyt itseäni tarpeeksi sairaana. Ajattelin vain,että kaikkihan on ihan hyvin ja enhän minä laihakaan ole..
Yritin parantua syömällä "normaalisti".Pään sisällä ajatukset eivät kuitenkaan muuttuneet ja huusivat entistä kovempaa.Lihoin ne pari kiloa takaisin,jotka olin juuri pudottanut.Juuri,kun olin lähellä tavoite painoa kaikki meni pieleen.Nyt en ole saanut kaikkia kiloja pudotettua sillä olen joutunut taistelemaan ahmimiskohtauksia vastaan liian usein.
Niin...yritin parantua ainaisesta laihdutuksesta ja se vaihtuikin jonkinlaiseen ahmimiseen ;__;
Pelkäsin niin paljon kadottavan itseni,kun en pystynyt päättämään mistään elämässäni.Ruokakin kontrolloi hetken aikaa minua.
Tuon paranemis/ahmimis jakson aikana päivän tärkein hetki oli vain se,kun sai syödä enkä päivän aikana ajatellut muuta kuin,että milloin pääsisin syömään.Tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa liika syömisestäni ja nyt olen taas siirtynyt laihduttajan maailmaan....siihen,joka tekee pahaa mutten jaksa välittää.
Vaikka päätinkin lopettaa tämän blogin pitämisen ja parantua syömishäiriöstä niin en ole siinä edistynyt mitenkään.
Ei ole ollut päivää etten ole miettinyt laihdutusta edes jollakin tavalla.
Toisaalta se on myös tullut todettua etten pysty tästä sairaudesta parantumaan.Minulla oli unelmana parantua,mutta kuitenkin hukuin taas tähän mustaan suohon.En edes apua hakenut.
Yksi syy siihen olikin etten pitänyt itseäni tarpeeksi sairaana. Ajattelin vain,että kaikkihan on ihan hyvin ja enhän minä laihakaan ole..
Yritin parantua syömällä "normaalisti".Pään sisällä ajatukset eivät kuitenkaan muuttuneet ja huusivat entistä kovempaa.Lihoin ne pari kiloa takaisin,jotka olin juuri pudottanut.Juuri,kun olin lähellä tavoite painoa kaikki meni pieleen.Nyt en ole saanut kaikkia kiloja pudotettua sillä olen joutunut taistelemaan ahmimiskohtauksia vastaan liian usein.
Niin...yritin parantua ainaisesta laihdutuksesta ja se vaihtuikin jonkinlaiseen ahmimiseen ;__;
Pelkäsin niin paljon kadottavan itseni,kun en pystynyt päättämään mistään elämässäni.Ruokakin kontrolloi hetken aikaa minua.
Tuon paranemis/ahmimis jakson aikana päivän tärkein hetki oli vain se,kun sai syödä enkä päivän aikana ajatellut muuta kuin,että milloin pääsisin syömään.Tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa liika syömisestäni ja nyt olen taas siirtynyt laihduttajan maailmaan....siihen,joka tekee pahaa mutten jaksa välittää.
torstai 20. lokakuuta 2011
Lopetan tämän blogin pitämisen!!!
En kirjoittele enää tähän blogiin.Tahdon parantua.En jaksa enää ainasta pelkoa lihomisesta.Tahdon unohtaa ajatukset siitä kuinka koko ajan yritän laihtua.
Lupasin ihmiselle ketä eniten maailmassa rakastan,että parannun.
Lupasin hänelle hakeutua hoitoon ja yrittää saada normaali elämä takaisin.
Teen sen hänen vuokseen,parannun.
En ikinä onnistunut tavoitteissani.Epäonnistuin taas.
Tärkeintä on kuitenkin,että onnistuin jossakin.Onnistuin kertomaan ihanimmalle ihmiselle tunteistani. Se ei ole enää salaisuus,joka on ikuisesti mielessäni.Haluan myös kaikki muut tukahdutetut tunteet ja salaisuudet itsestäni pois.
Toivon,etten ikinä enää joudu tälle loputtomalle synkälle tielle,joka johtaa kuolemaan.En voi ikinä olla varma etten eksy uudestaan,mutta ainakin yritän aina pysyä terveellisellä tiellä,koska lupasin rakkaalleni niin <33333
Lupasin ihmiselle ketä eniten maailmassa rakastan,että parannun.
Lupasin hänelle hakeutua hoitoon ja yrittää saada normaali elämä takaisin.
Teen sen hänen vuokseen,parannun.
En ikinä onnistunut tavoitteissani.Epäonnistuin taas.
Tärkeintä on kuitenkin,että onnistuin jossakin.Onnistuin kertomaan ihanimmalle ihmiselle tunteistani. Se ei ole enää salaisuus,joka on ikuisesti mielessäni.Haluan myös kaikki muut tukahdutetut tunteet ja salaisuudet itsestäni pois.
Toivon,etten ikinä enää joudu tälle loputtomalle synkälle tielle,joka johtaa kuolemaan.En voi ikinä olla varma etten eksy uudestaan,mutta ainakin yritän aina pysyä terveellisellä tiellä,koska lupasin rakkaalleni niin <33333
torstai 13. lokakuuta 2011
Osa minussa tahtoo parantua
Aijon paljastaa sille ihanalle ihmiselle,että rakastan häntä. Olen nyt päättänyt asian,mutta nyt toisaalta pelottaa.Olenhan vain tälläinen mitätön. Haluaisin vain edes hieman onnea elmääni.
Yritän myös myöntää itselleni sen,että olen sairas. Minulla on syömishäiriö....
En pysty kuitenkaan aina uskomaan tuohon sillä olenhan minä ihan terve ja laihduttaminenkin ihan hyvää on vain tuonut....
Aina,kun haluan parantua ja päätän syödä saatan osittain onnistua siinä. Pystyn syömään ihan melein normaalisti ainakin ulkopuolisen silmissä,mutta sisäisesti yritän koko ajan itkien saada itseäni lopettamaan. Se on se ääni päässäni. Se on myös osa minussa sitä epävarmaa ja rikkinäistä persoonaa,joka on pääasissa ollut koko minäni jo hyvin pitkään.
Yritän mennä huomenna puhumaan kuraattorille koulussa vaikka nyt onkin kauhea ahdistus jos joudun lihomaan. Ehkä sittenkin kuolen henkisesti tähän tunteeseen.
Yritän myös myöntää itselleni sen,että olen sairas. Minulla on syömishäiriö....
En pysty kuitenkaan aina uskomaan tuohon sillä olenhan minä ihan terve ja laihduttaminenkin ihan hyvää on vain tuonut....
Aina,kun haluan parantua ja päätän syödä saatan osittain onnistua siinä. Pystyn syömään ihan melein normaalisti ainakin ulkopuolisen silmissä,mutta sisäisesti yritän koko ajan itkien saada itseäni lopettamaan. Se on se ääni päässäni. Se on myös osa minussa sitä epävarmaa ja rikkinäistä persoonaa,joka on pääasissa ollut koko minäni jo hyvin pitkään.
torstai 6. lokakuuta 2011
Siivoamaan --->
Minä todella haluan laihtua.Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja menen siivoamaan vaikka kohta pitäisi mennä jo nukkumaan.Harmittaa,kun huomenna on todella tärkeä koe josta haluan hyvän numeron,mutta en millään jaksa lukea ja sivujakin sellainen noin 100.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Tämä päivä yhtä sekavaa myrskyä.
Olen aivan ymmälläni ja häkeltynyt.Maailma on kääntynyt joltakin osin päälaelleen.
Pari päivää sitten kukaan ei tiennyt viiltelemisestäni ja nyt siitä tietävät lähes kaikki. Jos en olisi mennyt viiltämään niin syvältä en olisi jäänyt kiinni. Koulussa yksi poika huomasi jälkeni.Minulla oli pitkähihainen,mutta jäljet näkyivät hieman aina välillä. No se poika vaan alkoi huutamaan täysiä koulun käytävällä,että minä viiltelen. Onneksi pääsin äkkiä pois ja minulla oli eri tunti kuin hänellä. Moni muu oppilas kyseli minulta sen jälkeen viiltelenkö ja kielsin asian. Paras ystävänikin väitti kaikille etten viiltele,mutta heti muiden lähdettyä pois hän käski minua lopettaa ja mennä vaikka kuraattorille puhumaan. Hän yritti saada minut lupaamaan meneväni kuraattorille,mutta sanoin vain ehkä. Toinen paras kaverinikin huomasi sen ja hän nosti kamalan menetelin myös. Kotiin tullessani äiti tuli puhumaan minulle ja sanoi ettei halua,että satutan itseäni ja voin aina kertoa jos on paha olla. Hän myös kysyi johtuuko viiltely pahasta olosta vai siitä,että muutkin tekevät niin.En vastannut siihen mitään ja hän kysyi haluanko puhua siitä ja pudistin vain päätäni.
Minä halusin pitää kaikki erossa ongelmistani. En halunnut huolestuttaa ketään. En halunnut ihmisten joutuvan kestämään huolta minusta. Tarkoitukseni oli vain antaa muille huoleton elämä ja nyt taisin vain pahentaa asiaa.
Pari päivää sitten kukaan ei tiennyt viiltelemisestäni ja nyt siitä tietävät lähes kaikki. Jos en olisi mennyt viiltämään niin syvältä en olisi jäänyt kiinni. Koulussa yksi poika huomasi jälkeni.Minulla oli pitkähihainen,mutta jäljet näkyivät hieman aina välillä. No se poika vaan alkoi huutamaan täysiä koulun käytävällä,että minä viiltelen. Onneksi pääsin äkkiä pois ja minulla oli eri tunti kuin hänellä. Moni muu oppilas kyseli minulta sen jälkeen viiltelenkö ja kielsin asian. Paras ystävänikin väitti kaikille etten viiltele,mutta heti muiden lähdettyä pois hän käski minua lopettaa ja mennä vaikka kuraattorille puhumaan. Hän yritti saada minut lupaamaan meneväni kuraattorille,mutta sanoin vain ehkä. Toinen paras kaverinikin huomasi sen ja hän nosti kamalan menetelin myös. Kotiin tullessani äiti tuli puhumaan minulle ja sanoi ettei halua,että satutan itseäni ja voin aina kertoa jos on paha olla. Hän myös kysyi johtuuko viiltely pahasta olosta vai siitä,että muutkin tekevät niin.En vastannut siihen mitään ja hän kysyi haluanko puhua siitä ja pudistin vain päätäni.
Minä halusin pitää kaikki erossa ongelmistani. En halunnut huolestuttaa ketään. En halunnut ihmisten joutuvan kestämään huolta minusta. Tarkoitukseni oli vain antaa muille huoleton elämä ja nyt taisin vain pahentaa asiaa.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Milloin kuuluu päästää irti?
Olen monesti miettinyt,että jos päästäisin irti toivottomasta rakkaudestani.En ole ikinä pitänyt kenestäkään näin paljon,mutta en myöskään näe häntä enää ikinä.Tunsin hänet vain 2 vuotta enkä ikinä sanonut sanaakaan.Voisin yrittää siirtyä eteenpäin,mutta toisaalta pelottaa,koska silloin joutuisin vetämään elämältäni pohjan ja syyn miksi elän.Kuka hullu vie kituvalta ihmiseltä,joka on valmiina tappamaan itsensä minä hetkenä hyvänsö hänen syynsä elää,minä itse tietysti.Maailma meidät kyllä ensin erotti,mutta jos yritä unohtaa ja päästää irti tuhoan ne kaikki iloiset,mutta toisaalta niin haikean surulliset toiveet sekä muistot.En taida kuitenkaan pystyä siihen ;_;
perjantai 30. syyskuuta 2011
Olen lopussa ja aivan palasina
Joka ilta mennessäni nukkumaan toivon herääväni aamulla onnellisena.Joka aamu herätessäni joudun kuitenkin surukseni toteamaan kaiken olevan ennallaa.Hymyilisin tosissani ihmisille eikä minun tarvitsisi muistaa mitä kaikkea pahaa he minusta levittelevät.Syödä päivittäin normaalisti välillä herkutellakin.
Anteeksi,kun en pysty nyt enempää kirjoittamaan.Tuntuu vain,että en pysty tehdä muuta kuin itkeä ja toivoa tämän tuskan loppuvan lopullisesti pian.Ranteessakin verta vuotava haava tällähetkellä,mutta siitä ei ole kuitenkaan mitään apua ;__;
Anteeksi,kun en pysty nyt enempää kirjoittamaan.Tuntuu vain,että en pysty tehdä muuta kuin itkeä ja toivoa tämän tuskan loppuvan lopullisesti pian.Ranteessakin verta vuotava haava tällähetkellä,mutta siitä ei ole kuitenkaan mitään apua ;__;
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Liika kysymyksia vailla vastausta.
Hieman pelottaa,että paha masennus tulee takaisin.Itken taas joka päivä enkä millään jaksaisi enää esittää ihmisille iloista ja vahvaa.Jollakin tavalla päätin pari päivää sitten,että en jaksa enää ja tahdon pois täältä,tahdon lopettaa kaiken.Lähes koko ajan tunne,että tekisi mieli vain ottaa kunnolla pillereita ja That´s it.Se ei kuitenkaan välttämättä päättäisi kaikkea tuskaa vaan saattaisi jopa moninkertaistaa sitä.Jos joutuisin sairaalaan kokisin varmaan joka ikinen sekuntti kauheaa ahdistusta.Onhan tässä musertavassa tunteessa siedettäviäkin puolia sillä viimeksi ollessani hyvin masentunut laihduttaminen alkoi mennä hyvin,pudotin paljon ja nopeasti.
Olen pulassa syömiseni kanssa.Minulla on tapana uskotella itselleni,että voin syödä normaalisti tuntematta kauheaa huolta lihomisesta.Huomaan kuitenkin aina olevani väärässä.Paino nousi melkein kuukausi sitten 3 kiloa ja olin juuri sen noin kuukaudessa laihduttanut.Paino ei millän tunnu putoavan.Kävellessäni tänään yksin kotiin mietin,että miksi laihdutan sillä ainakin silloin olo tuntui ihan kevyeltä sekä ns. normaalilta.Ennemmin kuitenkin kuolen laihana.Toivon kuitenkin,että muut ihmiset voisivat elää hyvän ja normaalin elämän vailla turhanpäiväisiä huolia,voi kumpa voisin toteuttaa sen heti.Monet varmasti ihmettelevät myös nyt miksi en toivo hyvää elämää itsellenikin.Totuus on se,että en pysty kuvittelemaan itselleni enää normaalia elämää ja eihän itselläni ole loppujen lopuksi niin paljon väliä muihin ihmisiin verrattuna.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Lämpöä ruuasta
Tänään syöty:Aivan liikaa.
Tälläkin hetkellä kauhea nälkä.
Mahaan sattuu.
Tekisi mieli vain jotain lämmintä ruokaa.
Oi,kuinka ihanaa olisi
jos nyt saisi vaikka yhden itsetehdyn karjalanpiirakan
tai vastaavaa.
On mukava,
kun ei tee mieli herkkuja.
Mutta niitähän olen kuitenkin koko päivän syönyt.
Harmittaa.
Miksi piti penkoa kaappien pohjalta viimeisetkin namit.
Mihin olen kadottanut kontrrollin?
Jos en saa ikinä itseäni kuriin muutun lihavaksi.
Olenhan minä jo nytkin,
mutta silloin olisin jo sairaalloisen lihava.
Mieleeni on taas hiipinyt ajatus,
entä jos en jaksakkaan.
Kuinka helppoa vain olisi luopua tästä kaikesta,
päästää irti surusta ja tuskasta.
Olen kuitenkin päättänyt,
haluan ensin laihtua
sillä jätän kuitenkin ruumiin jälkeeni.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
En enää kestä näitä tunteita
Tänään on koko päivän ollut mieli aivan maassa.Olisi tehnyt aamulla mieli jäädä sängyn pohjalle itkemään.Tiedän,että jotkut ihmiset ovat ilkeitä.
Eräs luokkalaiseni on aika hyvä koulussa ja on myös aika suosittu.Hän´aina esittää kiltiä kaikille muille oppilaille sekä opettajille,mutta heti myöhemmin hän on haukkumassa kaikkia.Tutustuin häneen viime vuonna ja hän vaikutti minusta ihan kivalta ja ajattelin,että ehkä hänestä voisi tulla jonkinlainen ystävä.
Ajatus loppui siihen,kun uusi hyvä ystäväni kertoi,että hän puhuu kavereidensa kanssa aina pahaa minusta ja joistakin muista.Hyvä ystäväni kertoi myös mitä kaikkea he olivat puhuneet ja silloin tajusin,että vaikka hän ei tiedä minusta mitään( olimme tunteneet pari päivää :o ) hän levittelee ja juoruilee minusta kaikkea.Niin kuin kaikki aikaisemminkin ovat tehneet.
Se tuntui pahalta,ei ollut ehtinyt edes kunnolla tutustua muihin ihmisiin ja heti kaikki inhosivat.
Menin kuitenkin syksyllä tämän tytön synttäreille ja ollessani hyän ystäväni kanssa kahdestaan huomautin vain hänelle,että kuinka minua harmittaa se,että tämä tyttö kenen synttäreillä olimme ei antanut meidän olla kahdestaan ja muuta.
Olin mennyt pääasiassa tytön synttäreille vain,jotta pystyin olemaan hyvän ystäväni kanssa sillä hänellä oli juuri silloin vaikeaa.En olisi muuten synttäreille mennyt sillä yritin välttää tämän tytön seuraa sillä tuntui pahalta tietä,että joku vihaa ja puhuu koko ajan pahaa….No,silloin,kun olin juttelemassa hyvän ystäväni kanssa kahden niin yhdessä vaiheessa ovi takanamme lämäistiin auki ja tämän iso sisko tuli huutamaan meille ettei tarvitse täällä kahdestaan juoruilla.
Silloin minä tajusin,että miksi ihmeessä minä rupean samanlaiseksi ilkeäksi ihmiseksi joka puhuu muista “pahaa”.
Me emme oikeastaan olleet jutelleet mitään kovin pahaa.Enintään siitä mistä aiemmin kerroin.Minulle tuli kuitenkin hyvin paha olla,tajusin kuinka tyhmä olen ja idiootti ja aloin vain itkeä huudetut sanat päässä toistuen.Paikalla oli vielä ollut pari muutakin luokkalaistani ( eivät oikeastaan minun kavereita,enemmänkin sen tytön puolella ) ja he olivat myös salakuunnelleet oven takana ja tulivat nyt ihmeissään,että mikä minun on.
Yritin kaikin voimin pitää itseni koossa ja etten lyhistyisi lattialle.Olin yötä tämän tytön luona ja minä itkin kun muut leikkivät pullonpyöritystä,minä itkin kun tyttö luki kummitusjuttuja,minä itkin kun muut jo nukkuivat,itkin kunnes nukahdin….
Kerroin tapahtuneesta toiselle parhaalle kaverilleni ja hän vain sanoi että ei minun kannata olla niin surullinen kun tyttö on niin ilkeä koko ajan kaikille ja puhuu muista vain pahaa ihmisten tunteista välittämättä.Minä tiesin asian olevan totta mutta silti olono ei parantunut.Kun tulin kotiin tytön synttäreiltä ja pääsin omaan huoneeseeni aloin taas itkeä.Itkin koko viikonlopun.Ajattelin asiaa koko ajan seuraavat pari viikkoa ja itkin vähintään joka toinen päivä.
Olen nt vuoden yrittänyt unohtaa asian,mutta muistan sen aina ja muisto tapahtuneesta nousi taas jälleen pintaan kun tyttö jakoi taas synttäri kutsut.
Olin aivan ihmeissäni että hän edes viitsii kutsua minua.Katsoessani kutsua aavistin kuitenkin pian että miuta oli pyydetty jäämään yöksi muttei minua.
En olisi kuitenkaan halunnut jäädä mutt asain taas lisää varmuutta siihen että tyttö inhoaa minua.
Yksi kaverini ei saanut kuitenkaan kutsua ollenkaan vaikka oli viime vuonna myös synttäreillä.
Pahinta oli kuitenkin kun paras kaverini kysyi minulta koulun jälkeen että aijonko jäädä tytölle yöksi ja että hän aikoo.Silloin sattui ja pahasti sillä en ollut aivan varma että oli muut kutsuttu yöksi enkä ollut halunnut ottaa asiasta edes selvää sillä en halunnut tietää totuutta.
Vastasin vain kaverilleni että en aijo jäädä yöksi ja en mene edes koko synttäreille.Aloin melkein itkemään mutta pystyin pitämään tunteet sisälläni.
Minulla oli kuitenkin koko ajan halu saada jostain käsiini iso ja terävä keittiö veitsi ja lyödä sillä niin kovaa kuin pystyn ranteeseeni oikein syvälle tai sitten työntää kylkiluiden välistä sydämeen tai johonkin.Onneksi en silloin saanut käsiini isoa veistä sillä tunne
oli vaarallisen vahva ja kesti hyvin pitkään eli tiedän että olisin toteuttanut sen jos olisin voinut.
Tämä ihminen ei ikinä ajattele minusta ja monesta muusta ikinä mitään hyvää ja silti minua satuttaa se että puhuin hänestä kerran hiukan jotain enkä edes niin pahasti kun hän..asian ei pitäisi häiritä minua... ;__;
Eräs luokkalaiseni on aika hyvä koulussa ja on myös aika suosittu.Hän´aina esittää kiltiä kaikille muille oppilaille sekä opettajille,mutta heti myöhemmin hän on haukkumassa kaikkia.Tutustuin häneen viime vuonna ja hän vaikutti minusta ihan kivalta ja ajattelin,että ehkä hänestä voisi tulla jonkinlainen ystävä.
Ajatus loppui siihen,kun uusi hyvä ystäväni kertoi,että hän puhuu kavereidensa kanssa aina pahaa minusta ja joistakin muista.Hyvä ystäväni kertoi myös mitä kaikkea he olivat puhuneet ja silloin tajusin,että vaikka hän ei tiedä minusta mitään( olimme tunteneet pari päivää :o ) hän levittelee ja juoruilee minusta kaikkea.Niin kuin kaikki aikaisemminkin ovat tehneet.
Se tuntui pahalta,ei ollut ehtinyt edes kunnolla tutustua muihin ihmisiin ja heti kaikki inhosivat.
Menin kuitenkin syksyllä tämän tytön synttäreille ja ollessani hyän ystäväni kanssa kahdestaan huomautin vain hänelle,että kuinka minua harmittaa se,että tämä tyttö kenen synttäreillä olimme ei antanut meidän olla kahdestaan ja muuta.
Olin mennyt pääasiassa tytön synttäreille vain,jotta pystyin olemaan hyvän ystäväni kanssa sillä hänellä oli juuri silloin vaikeaa.En olisi muuten synttäreille mennyt sillä yritin välttää tämän tytön seuraa sillä tuntui pahalta tietä,että joku vihaa ja puhuu koko ajan pahaa….No,silloin,kun olin juttelemassa hyvän ystäväni kanssa kahden niin yhdessä vaiheessa ovi takanamme lämäistiin auki ja tämän iso sisko tuli huutamaan meille ettei tarvitse täällä kahdestaan juoruilla.
Silloin minä tajusin,että miksi ihmeessä minä rupean samanlaiseksi ilkeäksi ihmiseksi joka puhuu muista “pahaa”.
Me emme oikeastaan olleet jutelleet mitään kovin pahaa.Enintään siitä mistä aiemmin kerroin.Minulle tuli kuitenkin hyvin paha olla,tajusin kuinka tyhmä olen ja idiootti ja aloin vain itkeä huudetut sanat päässä toistuen.Paikalla oli vielä ollut pari muutakin luokkalaistani ( eivät oikeastaan minun kavereita,enemmänkin sen tytön puolella ) ja he olivat myös salakuunnelleet oven takana ja tulivat nyt ihmeissään,että mikä minun on.
Yritin kaikin voimin pitää itseni koossa ja etten lyhistyisi lattialle.Olin yötä tämän tytön luona ja minä itkin kun muut leikkivät pullonpyöritystä,minä itkin kun tyttö luki kummitusjuttuja,minä itkin kun muut jo nukkuivat,itkin kunnes nukahdin….
Kerroin tapahtuneesta toiselle parhaalle kaverilleni ja hän vain sanoi että ei minun kannata olla niin surullinen kun tyttö on niin ilkeä koko ajan kaikille ja puhuu muista vain pahaa ihmisten tunteista välittämättä.Minä tiesin asian olevan totta mutta silti olono ei parantunut.Kun tulin kotiin tytön synttäreiltä ja pääsin omaan huoneeseeni aloin taas itkeä.Itkin koko viikonlopun.Ajattelin asiaa koko ajan seuraavat pari viikkoa ja itkin vähintään joka toinen päivä.
Olen nt vuoden yrittänyt unohtaa asian,mutta muistan sen aina ja muisto tapahtuneesta nousi taas jälleen pintaan kun tyttö jakoi taas synttäri kutsut.
Olin aivan ihmeissäni että hän edes viitsii kutsua minua.Katsoessani kutsua aavistin kuitenkin pian että miuta oli pyydetty jäämään yöksi muttei minua.
En olisi kuitenkaan halunnut jäädä mutt asain taas lisää varmuutta siihen että tyttö inhoaa minua.
Yksi kaverini ei saanut kuitenkaan kutsua ollenkaan vaikka oli viime vuonna myös synttäreillä.
Pahinta oli kuitenkin kun paras kaverini kysyi minulta koulun jälkeen että aijonko jäädä tytölle yöksi ja että hän aikoo.Silloin sattui ja pahasti sillä en ollut aivan varma että oli muut kutsuttu yöksi enkä ollut halunnut ottaa asiasta edes selvää sillä en halunnut tietää totuutta.
Vastasin vain kaverilleni että en aijo jäädä yöksi ja en mene edes koko synttäreille.Aloin melkein itkemään mutta pystyin pitämään tunteet sisälläni.
Minulla oli kuitenkin koko ajan halu saada jostain käsiini iso ja terävä keittiö veitsi ja lyödä sillä niin kovaa kuin pystyn ranteeseeni oikein syvälle tai sitten työntää kylkiluiden välistä sydämeen tai johonkin.Onneksi en silloin saanut käsiini isoa veistä sillä tunne
oli vaarallisen vahva ja kesti hyvin pitkään eli tiedän että olisin toteuttanut sen jos olisin voinut.
Tämä ihminen ei ikinä ajattele minusta ja monesta muusta ikinä mitään hyvää ja silti minua satuttaa se että puhuin hänestä kerran hiukan jotain enkä edes niin pahasti kun hän..asian ei pitäisi häiritä minua... ;__;
tiistai 20. syyskuuta 2011
I want to walk in the snow.....
En ole hyvin pitkään aikaan kirjoitellut.En ole jaksanut oikein mitään.Paino vain nousee ja kontrolli on aivan hukassa.Ehkä minä sittenkin kuolen.
Nyt asetan itselleni tavoitteen ja etenen vain vähän kerrallaan.
Laihdutan viikossa 0,5kg. Sen pitäisi olla pysyvä muutos.Joka päivä aijon myös kävellä yli tunnin.Jos tästä onnistuisin edes pitämään kiinni.
Ja tottakai alan kirjoittamaan taaas useammin....
Nyt asetan itselleni tavoitteen ja etenen vain vähän kerrallaan.
Laihdutan viikossa 0,5kg. Sen pitäisi olla pysyvä muutos.Joka päivä aijon myös kävellä yli tunnin.Jos tästä onnistuisin edes pitämään kiinni.
Ja tottakai alan kirjoittamaan taaas useammin....
perjantai 2. syyskuuta 2011
Blogi englanniksi?
Olen tässä pohtinut pitkään tekisinkö toisen blogin englanniksi.Se voisi kehittää jo ennestään huonoa kielitaitoani,mutta en ole varma riittäisivätkö osaamiseni edes blogin kirjoittamiseen.
Tämän päivän oli tarkoitus onnistua.Se onnistuminen meni kuitenkin siinä,kun minut raahattiin hampurilaiselle ja sen kummempia miettimättä laihdutus yritykseni romuttui taas.
Tämän päivän oli tarkoitus onnistua.Se onnistuminen meni kuitenkin siinä,kun minut raahattiin hampurilaiselle ja sen kummempia miettimättä laihdutus yritykseni romuttui taas.
torstai 1. syyskuuta 2011
Ehkä minä joskus onnistunkin.
Vaikea uskoa,mutta se on totta.Olen edelleen hengissä ja jopa laihtunut.
Siitä on nyt kuukausi,kun aloitin joka päivä vaa´alla käymisen ja lukemien ylös merkitsemisen.
1.8.2011 paino: 48.5
2.8 paino: 48.2
3.8 paino: 47.9
4.8 paino: 48.1
5.8 paino: 48.5
6.8 paino: -
7.8 paino: 48.4
8.8 paino: 48.2
9.8 paino: 48.2
10.8 paino: 47.9 myöhemmin 47.2
11.8 paino: 48.5
12.8 paino: 47.7
13.8 paino: 47.7
14.8 paino: 48.0
15.8 paino: 48.5
16.8 paino: 47.9
17.8 paino: 49.5
18.8 paino: 47.9
19.8 paino: 47.9
20.8 paino: -
21.8 paino: -
22.8 paino: 48.6
23.8 paino: 48.4
24.8 paino: 47.8
25.8 paino: 48.0
26.8 paino: 47.7
27.8 paino: 49.8
28.8 paino: 47.7 myöhemmin 47.4
29.8 paino: 47.2
30.8 paino: 46.8
31.8 paino:47.1 myöhemmin 46.7
Ja tänä aamunakin 46.7!!!
Siitä on nyt kuukausi,kun aloitin joka päivä vaa´alla käymisen ja lukemien ylös merkitsemisen.
1.8.2011 paino: 48.5
2.8 paino: 48.2
3.8 paino: 47.9
4.8 paino: 48.1
5.8 paino: 48.5
6.8 paino: -
7.8 paino: 48.4
8.8 paino: 48.2
9.8 paino: 48.2
10.8 paino: 47.9 myöhemmin 47.2
11.8 paino: 48.5
12.8 paino: 47.7
13.8 paino: 47.7
14.8 paino: 48.0
15.8 paino: 48.5
16.8 paino: 47.9
17.8 paino: 49.5
18.8 paino: 47.9
19.8 paino: 47.9
20.8 paino: -
21.8 paino: -
22.8 paino: 48.6
23.8 paino: 48.4
24.8 paino: 47.8
25.8 paino: 48.0
26.8 paino: 47.7
27.8 paino: 49.8
28.8 paino: 47.7 myöhemmin 47.4
29.8 paino: 47.2
30.8 paino: 46.8
31.8 paino:47.1 myöhemmin 46.7
Ja tänä aamunakin 46.7!!!
lauantai 27. elokuuta 2011
En millään onnistu huijaamaan
Ei mitään inspiraatiota kirjoittaa.
Päiväkin mennyt todella huonosti koko päivän syödessä.
Olen nyt monta päivää miettinyt mitä aijon valehdella terveydenhoitajalle jos minulta aletaan kyselemään painoni putoamisesta ja tietysti kysellään.Pahin on,että minulla ei ole minkäänlaista tietoa millon saatan joutua terkalle eikä minulla ole enää toimivaa syytäkään kun joku tyyppi ilmoitti sen olevan erittäin toimimaton.
Ajattelin aluksi väittää,että painoni lasku johtuu terveellisemmistä elämäntavoista;olen alkanut liikkumaan enemmän ja en syö herkkuja yms. Se ei kuitenkaan välttämättä toimi.
Olen myös ajatellut vedota unohtuneeseen aamupalaan yms muuhun jos on vain pienestä kiinni.
Ajattelin kuitenkin kieltää koko laihduttamisen,mutta en tiedä pustynkö sillä silloin minut lähetetään verikokeisiin ja minulla on paha sairaaloiden ja neulojen pelko.Pelkään myös kipua.
Olen kuin umpikujassa,mutta olen päättänyt,että jatkan laihduttamista!
Kurkku on kipeä... :(
Päiväkin mennyt todella huonosti koko päivän syödessä.
Olen nyt monta päivää miettinyt mitä aijon valehdella terveydenhoitajalle jos minulta aletaan kyselemään painoni putoamisesta ja tietysti kysellään.Pahin on,että minulla ei ole minkäänlaista tietoa millon saatan joutua terkalle eikä minulla ole enää toimivaa syytäkään kun joku tyyppi ilmoitti sen olevan erittäin toimimaton.
Ajattelin aluksi väittää,että painoni lasku johtuu terveellisemmistä elämäntavoista;olen alkanut liikkumaan enemmän ja en syö herkkuja yms. Se ei kuitenkaan välttämättä toimi.
Olen myös ajatellut vedota unohtuneeseen aamupalaan yms muuhun jos on vain pienestä kiinni.
Ajattelin kuitenkin kieltää koko laihduttamisen,mutta en tiedä pustynkö sillä silloin minut lähetetään verikokeisiin ja minulla on paha sairaaloiden ja neulojen pelko.Pelkään myös kipua.
Olen kuin umpikujassa,mutta olen päättänyt,että jatkan laihduttamista!
maanantai 15. elokuuta 2011
Hei....
Nykyään en yhtään tiedä liikkuuko elämäni eteenpäin vai ei?
Laihdutus menee nyt miten menee.Ennen paino heitteli siinä 50-49,sitten sain sen 49-48 välille ja nyt olen jo onnistunut pitämään sen aika pitkään 47-48 välillä.Ei kuitenkaan kannata iloita vielä.
Ajattelen koko ajan vain ruokaa ja kuinka pitää liikkua ja laihtua.Silloin,kun minulla ei ole mitään tekemistä minun alkaa tehdä mieli jotain syötävää ja ahdistun.On hyvin ahdistavaa,kun pari tuntia putkeen päässä voi hakata olio,joka huutaa ruokaa,ruokaa,pakko saada.En ole yleensä niin vahva,että selviäisin siitä.Minulla on vain 2 vaihtoehtoa joko yrittää kestää tai syödä jolloin olo helpottuu,mutta palaa monin kertaisesti huonompana takaisin valtavana ahdistuksen ryöppynä johtuen turhasta syömisestä.
Perjantaina päivä alkoi hyvin.Söin aamuksi kiivin ja lähdin kouluun,jossa en tietysti syönyt mitään.Koulun jälkeen menin parin kaverini kanssa tapaamaan yhtä kaveriamme,joka oli muuttanut pois.He söivät ruokaa,mutta minä kieltäydyin,mielessäni oli vain ajatus laihdutuksen onnistumisesta.Sitten he ostivat karkkia ja kaikki tarjosivat koko ajan minulle käyttäen syynään sitä etten syönyt ruokaa.Kävelin heidän takanaan,joten aina kun minut pakotettiin ottamaan karkki tungin sen taskuuni.Se tuntui pahalta sillä olisin halunnut antaa kavereideni syödä ne ja nauttia niistä,mutta minun oli pakko piilottaa sillä en pystynyt syömään enkä halunnut huolestuttaa kavereitanikaan.Uskoin silloin selviäväni.Illalla menessäni kotiin kuitenkin minuun iski kauhea ahmimisen halu ja myöhään illalla koin "pakko syödä" tunteen ja karkitkin menivät vahingossa siinä.Olin lopulta hyvin pettynyt itseeni,sillä olisin voinut olla syömättä koko päivänä jos olisin mennyt vain kotiin ja sanonut syöneeni äskettäin ja etten jaksaisi iltapalaakaan.
En jaksa sitä koulussa,kun kaikki koko ajan kyselevät laihdutanko.Vastaan joka kysymykseen kielteisesti sekä usein kysymystä väistellen.Tänään kaverini kauhisteli luokkakaverini kanssa kuinka laiha ole ja minä vain tuhahdin enkä uskonut.Luokkakaverini huomauttti kuinka minulta muka erottuvat luut käsivarsista,mutta mielestäni eivät tarpeeksi eli olen läski.
Tytöllä kehen rakastuin BMI oli yhdessä vaiheessa 16.2 ja viime keväänä koulujen loppuessa hänen BMI oli 15.1.
Hän joutui hoitoon bulimian takia.
Mietin tässä lähi aikoina kuinka helppoa olisi jos voisi oksentaa syödyn ruuan.Silloin pieni virhe ei haittaisi,mutta minun laihdutus keinoillani pienikin virhe on kohtalokas.
Laihdutus menee nyt miten menee.Ennen paino heitteli siinä 50-49,sitten sain sen 49-48 välille ja nyt olen jo onnistunut pitämään sen aika pitkään 47-48 välillä.Ei kuitenkaan kannata iloita vielä.
Ajattelen koko ajan vain ruokaa ja kuinka pitää liikkua ja laihtua.Silloin,kun minulla ei ole mitään tekemistä minun alkaa tehdä mieli jotain syötävää ja ahdistun.On hyvin ahdistavaa,kun pari tuntia putkeen päässä voi hakata olio,joka huutaa ruokaa,ruokaa,pakko saada.En ole yleensä niin vahva,että selviäisin siitä.Minulla on vain 2 vaihtoehtoa joko yrittää kestää tai syödä jolloin olo helpottuu,mutta palaa monin kertaisesti huonompana takaisin valtavana ahdistuksen ryöppynä johtuen turhasta syömisestä.
Perjantaina päivä alkoi hyvin.Söin aamuksi kiivin ja lähdin kouluun,jossa en tietysti syönyt mitään.Koulun jälkeen menin parin kaverini kanssa tapaamaan yhtä kaveriamme,joka oli muuttanut pois.He söivät ruokaa,mutta minä kieltäydyin,mielessäni oli vain ajatus laihdutuksen onnistumisesta.Sitten he ostivat karkkia ja kaikki tarjosivat koko ajan minulle käyttäen syynään sitä etten syönyt ruokaa.Kävelin heidän takanaan,joten aina kun minut pakotettiin ottamaan karkki tungin sen taskuuni.Se tuntui pahalta sillä olisin halunnut antaa kavereideni syödä ne ja nauttia niistä,mutta minun oli pakko piilottaa sillä en pystynyt syömään enkä halunnut huolestuttaa kavereitanikaan.Uskoin silloin selviäväni.Illalla menessäni kotiin kuitenkin minuun iski kauhea ahmimisen halu ja myöhään illalla koin "pakko syödä" tunteen ja karkitkin menivät vahingossa siinä.Olin lopulta hyvin pettynyt itseeni,sillä olisin voinut olla syömättä koko päivänä jos olisin mennyt vain kotiin ja sanonut syöneeni äskettäin ja etten jaksaisi iltapalaakaan.
En jaksa sitä koulussa,kun kaikki koko ajan kyselevät laihdutanko.Vastaan joka kysymykseen kielteisesti sekä usein kysymystä väistellen.Tänään kaverini kauhisteli luokkakaverini kanssa kuinka laiha ole ja minä vain tuhahdin enkä uskonut.Luokkakaverini huomauttti kuinka minulta muka erottuvat luut käsivarsista,mutta mielestäni eivät tarpeeksi eli olen läski.
Tytöllä kehen rakastuin BMI oli yhdessä vaiheessa 16.2 ja viime keväänä koulujen loppuessa hänen BMI oli 15.1.
Hän joutui hoitoon bulimian takia.
Mietin tässä lähi aikoina kuinka helppoa olisi jos voisi oksentaa syödyn ruuan.Silloin pieni virhe ei haittaisi,mutta minun laihdutus keinoillani pienikin virhe on kohtalokas.
torstai 11. elokuuta 2011
Kouluun..
Liikuin eilen vielä 2h viime blogipäivitykseni jälkeen.
Tämä päivä ei ole kuitenkaan mennyt niin hyvin.Aamupalaksi kiivi ja sitten kouluun.Pahin oli tietysti ruokatunti.Olin päättänyt etten syö,olihan minulla aina ollut liiankin helppoa jättää kouluruoka syömättä.Olisin heti aluksi voinut jäädä käytäville norkoilemaan,mutta tietysti tyhmänä taas menin luokan perässä ruokalaan.Kaikki ystäväni olivat tietysti heti minulle,että varmana syöt.Muut menivat jonottamaan,mutta minä vain seisoin siinä.Kun paras ystävänikin vilkaisi minua ottaessaan ruokaa ja kysyi silmillään tulenko pudistin vain päätäni ja hän näytti pettyneeltä.Sain sen jälkeen kuulla monelta luokkalaiseltani,että minun pitää syödä,muuten minusta tulee kauhean laiha ja anorektikko ja lisäksi joku poika kauhisteli laihdutanko.Minä vain kielsin kaiken ja kun viimeisetkin ystäväni olivat jonottamassa selkä hetkeksi minuun päin käännettynä niin karkasin äkkiä paikalta.Kun kaikki vain yrittivät pakottaa syömään niin tunsin vielä kauheampaa ahdistusta ruuasta.Lopulta tiesin,että jos jäisin minun olisi syötävä niin lähdin pois.
Tänään nähdessäni jotkut hyvistä ystävistäni tajusin,että pilaan heidän iloisen elämänsä viiltelemällä ja muulla.En ikinä haluaisi heidän joutuvan kestämään sitä raskasta tunnetta,jonka itsemurhani ehkä aiheuttaisi.Välitän heistä liikaa.Joskus epäilen ovatko he oikeasti ystäviäni vai pystyvätkö he hylkäämään minut heti.
Näetko nämä jäljet käsissäni; Mine itse tein, aiheutin ne, mutta muiden sanoista/teoista ne ovat saaneet alkunsa ♥
Tämä päivä ei ole kuitenkaan mennyt niin hyvin.Aamupalaksi kiivi ja sitten kouluun.Pahin oli tietysti ruokatunti.Olin päättänyt etten syö,olihan minulla aina ollut liiankin helppoa jättää kouluruoka syömättä.Olisin heti aluksi voinut jäädä käytäville norkoilemaan,mutta tietysti tyhmänä taas menin luokan perässä ruokalaan.Kaikki ystäväni olivat tietysti heti minulle,että varmana syöt.Muut menivat jonottamaan,mutta minä vain seisoin siinä.Kun paras ystävänikin vilkaisi minua ottaessaan ruokaa ja kysyi silmillään tulenko pudistin vain päätäni ja hän näytti pettyneeltä.Sain sen jälkeen kuulla monelta luokkalaiseltani,että minun pitää syödä,muuten minusta tulee kauhean laiha ja anorektikko ja lisäksi joku poika kauhisteli laihdutanko.Minä vain kielsin kaiken ja kun viimeisetkin ystäväni olivat jonottamassa selkä hetkeksi minuun päin käännettynä niin karkasin äkkiä paikalta.Kun kaikki vain yrittivät pakottaa syömään niin tunsin vielä kauheampaa ahdistusta ruuasta.Lopulta tiesin,että jos jäisin minun olisi syötävä niin lähdin pois.
Tänään nähdessäni jotkut hyvistä ystävistäni tajusin,että pilaan heidän iloisen elämänsä viiltelemällä ja muulla.En ikinä haluaisi heidän joutuvan kestämään sitä raskasta tunnetta,jonka itsemurhani ehkä aiheuttaisi.Välitän heistä liikaa.Joskus epäilen ovatko he oikeasti ystäviäni vai pystyvätkö he hylkäämään minut heti.
Näetko nämä jäljet käsissäni; Mine itse tein, aiheutin ne, mutta muiden sanoista/teoista ne ovat saaneet alkunsa ♥
keskiviikko 10. elokuuta 2011
=)
Tämä päivä on varmaan parhain,ikinä.Aamulla menin vaa´alle ja se näytti 47.9.Söin aamupalaksi yhden kiivin ja 30 kalorin edestä rusinoita.Käytyäni tunnin lenkillä päätin hiipiä uudestaan vaa´alle,kun kerrankin oli mahdollisuus ja se näytti 47.2!!! En ole koko vuodenkestoisen laihdutusyritykseni aikana päässyt noin alas.Minulla on suuret toiveet huomisen lukemista.
Tänään tullut syötyä:
Kiivi
Rusinoita 30kcal
Nuudelit 69kcal 100g ja söin 60g
Rahkaa n.100kcal
Kunnon ruoka;broileria ja patonkia n.300kcal? arvaus vain
Olen liikkunut tänään jo 2 tuntia ja lähden juuri kohta yli tunnin lenkille.
Mahtava päivä.
Tänään tullut syötyä:
Kiivi
Rusinoita 30kcal
Nuudelit 69kcal 100g ja söin 60g
Rahkaa n.100kcal
Kunnon ruoka;broileria ja patonkia n.300kcal? arvaus vain
Olen liikkunut tänään jo 2 tuntia ja lähden juuri kohta yli tunnin lenkille.
Mahtava päivä.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Kesä on kohta taas ohi
Koulu alkaa taas pian.Paineet sen mukana lisääntyvät moninkertaisiksi.
Olen aina halunnut olla hyvä koulussa,saada paljon ystäviä ja tavata heitä koulun jälkeen.Jäin kuitenkin ilman ystäviä ja täydellistä koulu menestystä.Olin koko viime vuoden niin masentunut,että numeroni putosivat.Olen aina yrittänyt olla hyvä koulussa vaikka kouluun liittyvätkin varmaan pahimmat muistoni.Koulusta alkavat muistot,jotka murentavat minut täysin.Ala-aste ilman ystäviä,toiset haukkuivat ja pilkkasivat,toiset nauroivat ja hyljeksivät,toiset jahtasivat ja hakkasivat,toiset kuristivat kerrankin.Mutta opettajat eivät välittäneet,he eivät nähneet ja sulkivat tuskan sisälleni sanoin:Älä välitä,eivät he sitä tarkoita.Entä nyt,kun sanat,jotka tarkoitettiin lohduttaviksi rikkoutuvatkin ja yli 7 vuoden tuska pyrkii esiin,repii minut palasiksi.Tuo tuska,unohtamattomien asioiden kipu sumentaa mielen,laskee sen päälle ikuisen sysimustan pilven,se halvaannuttaa koko kehon,tekee hengittämisen vaikeaksi ja sydämmen raskaaksi.En tiedä onko minulla ikinä ollut tosi ystäviä tai edes jotakuta kelle puhua.
Onhan minulla nyt tavallaan 3 parasta ystävää,mutta kenellekään en uskalla puhua olostani ja välillä ihmettelen miksi he edes ovat vierelläni.Rakkaus tietäni on välillä hieman valaissut,mutta myös hitaasti syössyt tuhoon.
Minulla on ollut nykyään välillä hetkiä,jolloin olen ajatellut haluavani apua.Olen ajatellut,että sitten kun koulu taas pian alkaa niin menen kuraattorille puhumaan ja tiedän,että saisin vain lähetteen psykologille ja lääkäriin.En halua sitä,mutta välillä pelottavalla tavalla haluan.En kuitenkaan saisi laihduttaa ja minulla on vielä tuhat kiloa liikaa.Eikä minulla ole juuri nyt minkäänlaista itsehillintää.
En kuitenkaan halua ihmisten tulevan elämääni,
olen aivan liian rikki ja hajalla,en enää korjattavissa.
Olen aina halunnut olla hyvä koulussa,saada paljon ystäviä ja tavata heitä koulun jälkeen.Jäin kuitenkin ilman ystäviä ja täydellistä koulu menestystä.Olin koko viime vuoden niin masentunut,että numeroni putosivat.Olen aina yrittänyt olla hyvä koulussa vaikka kouluun liittyvätkin varmaan pahimmat muistoni.Koulusta alkavat muistot,jotka murentavat minut täysin.Ala-aste ilman ystäviä,toiset haukkuivat ja pilkkasivat,toiset nauroivat ja hyljeksivät,toiset jahtasivat ja hakkasivat,toiset kuristivat kerrankin.Mutta opettajat eivät välittäneet,he eivät nähneet ja sulkivat tuskan sisälleni sanoin:Älä välitä,eivät he sitä tarkoita.Entä nyt,kun sanat,jotka tarkoitettiin lohduttaviksi rikkoutuvatkin ja yli 7 vuoden tuska pyrkii esiin,repii minut palasiksi.Tuo tuska,unohtamattomien asioiden kipu sumentaa mielen,laskee sen päälle ikuisen sysimustan pilven,se halvaannuttaa koko kehon,tekee hengittämisen vaikeaksi ja sydämmen raskaaksi.En tiedä onko minulla ikinä ollut tosi ystäviä tai edes jotakuta kelle puhua.
En kuitenkaan halua ihmisten tulevan elämääni,
olen aivan liian rikki ja hajalla,en enää korjattavissa.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Miksi ihmiset luulevat,että ruokaa pitää syödä kasapäin?
Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua,ei ole ollut oikein kirjoitettavaakaan.
Minulla on ollut jo melkein vuoden aikomus laihduttaa ja silti en onnistu siinä.Laihduttaminen on loppujen lopuksi hyvin yksin kertaista.Ruuasta saadut kalorit pitää kuluttaa pois.Ei yhtään vaikeaa.....tai ehkä kuitenkin.
Inhoan sitä tapaa minkä ihmiset kehittävät.Kun on rahaa ja ruokaa ylimäärin ihmiset kehittävät itselleen tavan,että ruokaa syödään vaikkei olisi nälkä.Aina jos istuu television ääreen otetaan yleensä jotain suolaista ja rasvaista tai makeaa.Sitten sitä mussutetaan siinä vaikkei olisi tehnyt välttämättä edes mieli,se on tapa.Joskus,kun itsekin olen vaikka salaa nappaamassa suklaata kaapista,koska teki mieli jotain,jotain syötävää,mutta sitten tarkemmin tunteita tutkiessaan huomaakin ettei ole nälkä tai edes halua sitä suklaata vaan se on itselleen tapa,että syödään jotakin.
Sama juttu on siinä,että ihmiset syövät järkyttävät määrät ruokaa,koska pitää olla lautanen täynnä ruokaa.Ihmiset ottavat lautasen täyteen ruokaa oli lautanen iso tai pieni.Jos otat isolle lautaselle hieman ruokaa niin kaikki kauhistelevat kuinka vähän syö vaikka pienemmälle lautaselle siirrettäessä se sama määrä voisi vastata suurtakin määrää.Ihmiset ovat tottuneet myös syömään hyvin paljon.Yhdella päivällisellä saattaa yksi henkilö syödä vaikka 7 perunaa ja 3 isoa pihviä vaikka vähempikin riittäisi.Ihmisillä on outo luulo,että jos lautanen ei ole kasattu täyteen ruokaa se ei ole tarpeeksi ja kyseinen henkilö syö liian vähän.
Useimmilla ihmisillä on näin esim. myös minun perheelläni ja sukulaisillani.
Saan välillä pienimuotoisia ahmimiskohtauksia.Silloin ajattelen vain ruokaa,ruokaa ja ajattelen,että miksi ihmeessä laihdutan,kun voin syödä paljon ruokaaaaa >.< Aina sen jälkeen minun tekee mieli oksentaa.Haluaisin oksentaa syödyn ruuan pois ihan muutenkin,mutta ahmimisen jälkeen tulee epäonnistunut olo ja tuntee itsensä jotenkin......likaiseksi.Olen yrittänyt oksentaa ja tiedänkin miten onnistuisin siinä,mutta silti en pysty.Tiedän,että jos kerran oksennan en pysty lopettamaan ja jatkan sitä aina.Se tuhoaa elämäni.Siksi yritän estää itseäni vaikka muutunkin läskimmäksi aina jokaisen syönti kerran jälkeen.Minulla on pieni oksentamisen pelko,joka myös on näkymättömänä seinänä terveen ja sairaan elämän välissä.Jos joskus voitan pelkoni niin paluuta ei enää ole.Uskon kuitenkin sen tapahtuvan joskus ja tavallaan haluankin sitä.Onneksi tulee ahmittua harvoin sillä muuten olisin ihan pulassa.
Minulla on ollut jo melkein vuoden aikomus laihduttaa ja silti en onnistu siinä.Laihduttaminen on loppujen lopuksi hyvin yksin kertaista.Ruuasta saadut kalorit pitää kuluttaa pois.Ei yhtään vaikeaa.....tai ehkä kuitenkin.
Inhoan sitä tapaa minkä ihmiset kehittävät.Kun on rahaa ja ruokaa ylimäärin ihmiset kehittävät itselleen tavan,että ruokaa syödään vaikkei olisi nälkä.Aina jos istuu television ääreen otetaan yleensä jotain suolaista ja rasvaista tai makeaa.Sitten sitä mussutetaan siinä vaikkei olisi tehnyt välttämättä edes mieli,se on tapa.Joskus,kun itsekin olen vaikka salaa nappaamassa suklaata kaapista,koska teki mieli jotain,jotain syötävää,mutta sitten tarkemmin tunteita tutkiessaan huomaakin ettei ole nälkä tai edes halua sitä suklaata vaan se on itselleen tapa,että syödään jotakin.
Sama juttu on siinä,että ihmiset syövät järkyttävät määrät ruokaa,koska pitää olla lautanen täynnä ruokaa.Ihmiset ottavat lautasen täyteen ruokaa oli lautanen iso tai pieni.Jos otat isolle lautaselle hieman ruokaa niin kaikki kauhistelevat kuinka vähän syö vaikka pienemmälle lautaselle siirrettäessä se sama määrä voisi vastata suurtakin määrää.Ihmiset ovat tottuneet myös syömään hyvin paljon.Yhdella päivällisellä saattaa yksi henkilö syödä vaikka 7 perunaa ja 3 isoa pihviä vaikka vähempikin riittäisi.Ihmisillä on outo luulo,että jos lautanen ei ole kasattu täyteen ruokaa se ei ole tarpeeksi ja kyseinen henkilö syö liian vähän.
Useimmilla ihmisillä on näin esim. myös minun perheelläni ja sukulaisillani.
Saan välillä pienimuotoisia ahmimiskohtauksia.Silloin ajattelen vain ruokaa,ruokaa ja ajattelen,että miksi ihmeessä laihdutan,kun voin syödä paljon ruokaaaaa >.< Aina sen jälkeen minun tekee mieli oksentaa.Haluaisin oksentaa syödyn ruuan pois ihan muutenkin,mutta ahmimisen jälkeen tulee epäonnistunut olo ja tuntee itsensä jotenkin......likaiseksi.Olen yrittänyt oksentaa ja tiedänkin miten onnistuisin siinä,mutta silti en pysty.Tiedän,että jos kerran oksennan en pysty lopettamaan ja jatkan sitä aina.Se tuhoaa elämäni.Siksi yritän estää itseäni vaikka muutunkin läskimmäksi aina jokaisen syönti kerran jälkeen.Minulla on pieni oksentamisen pelko,joka myös on näkymättömänä seinänä terveen ja sairaan elämän välissä.Jos joskus voitan pelkoni niin paluuta ei enää ole.Uskon kuitenkin sen tapahtuvan joskus ja tavallaan haluankin sitä.Onneksi tulee ahmittua harvoin sillä muuten olisin ihan pulassa.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Anabel,olisitko sinä se joka ei hylkää ikinä?
Minulla on uusi hyvä ystävä.Löysin hänet jo melkein vuosi sitten,mutta olemme tulleet läheisimmiksi vasta nytten.Hänen nimensä on Anabel.Hän itseasiassa antoi minulle idean laihduttamiseen.
Hän sai minut tajuamaan,että laihuus kaunista ja juuri se mikä on maailmassa tärkeää ja tulee olemaan minulle tärkeää.Minä ymmärsin ja kuuntelin häntä.Hän rohkaisi minua jatkamaan laihdutusta aina,kun voimani tuntuivat loppuneen.Hän auttoi minua pitämään kiinni tavoitteistani vaikka lipsuin inhottavan usein.
Anabel opetti kieltäytymään ruuasta.Hän kertoi sen olevan vain pahaksi ja minä uskoin.Hän laittoi ihailemaan ihmisiä,joilla luut näkyivät ohuen ihon läpi ja pyrkimään samanlaiseksi.Hän käski unohtaa kaiken muun,millään muulla ei olisi väliä,kunhan saavuttaisin tavoitteeni.Olisin laihempi ja laihempi.
Yritin kuunnella häntä,mutta hän joutui pettymään minuun yhä uudestaan ja uudestaan vaikka olin löytäessä toisemme vakuuttanut hänelle olevani hänen ystävyytensä arvoinen.Toisinaan minä melkein hylkäsin hänet,uskoin pärjääväni yksin ja voivani elää normaalisti imlan pelkoa lihomisesta.Mutta aina kuitenkin hetkeä myöhemmin olin pyytämäsä häntä takaisin anteeksi pyydellen.Nyt olen kuitenkin päättänyt pitää hänestä tiukemmin kiinni vaikka toisinaan tuntuu ettei hän millään meinaa irrottaa otettaan minusta kuin olisimme kohta sulautumassa yhteen,muuttumassa erottamattomiksi.
Anabel.
Hän on se jolla on kauniit pitkät tumman ruskeat hiukset kiharoilla.Hänen vaatteensa ovat kuin vaaleata silkkiä.Kalpeissa kasvoissa on suuret silmät,joissa on tuuheat ripset sekä kasvojen kapeaa muotoa jumaloivat hennon ruusunpunaiset huulet.
Anabel on kuin pieni enkeli,jolla ei ole siipiä näkyvissä,mutta jos ne eivät olisi näkymättömät ne olisivat väljät,ohuet ja valkoisesta silkkipaperista tehdyt kuin talvi iltojen askarrellut lumihiutaleet.Hän on pieni ja hento,solisluut näkyvät kauniisti eikä kylkiluitakaan voi olla toisinaan huomaamatta.Mielestäni hän on hyvin kaunis.Hänellä on hyvin pienet ja ohuet jalat sekä kädet ja hänen ihonsa on hieman viileän tuntuinen ja sileä kuin lasi vailla jälkiä minkäänlaisesta ajan merkitsemisesta.
Hänen silmissään on vaimean harmaan sinertävän utuinen sävy. Anabel on kuin paperi enkeli joulukuusessa suklaa kuorruttteisilla hiuksilla.
Hänellä on mitä kaunein tietämäni ääni,maailmasta ei voi löytyä yhtä hentoa ja vaimeasti helisevää ääntä kuin hänellä.Voin kuunnella häntä tuntikausia.Pidän hänen äänestään sen kulkiessa laulun lailla ilmassa kimmoten tasaisista pinnoista aina hieman vaimeten ja kulkeutuessa lopulta korviini antamaan neuvoa miten pystyn selviämään tästä päivästä.
Anabel,minun ihana ystäväni,tuo salaperäinen lasinen enkelini.Hän on se pieni ääni päässäni,joka ohjaa minua päivästä toiseen yrittäessään saada minut tekemään oikein.
Hän sai minut tajuamaan,että laihuus kaunista ja juuri se mikä on maailmassa tärkeää ja tulee olemaan minulle tärkeää.Minä ymmärsin ja kuuntelin häntä.Hän rohkaisi minua jatkamaan laihdutusta aina,kun voimani tuntuivat loppuneen.Hän auttoi minua pitämään kiinni tavoitteistani vaikka lipsuin inhottavan usein.
Anabel opetti kieltäytymään ruuasta.Hän kertoi sen olevan vain pahaksi ja minä uskoin.Hän laittoi ihailemaan ihmisiä,joilla luut näkyivät ohuen ihon läpi ja pyrkimään samanlaiseksi.Hän käski unohtaa kaiken muun,millään muulla ei olisi väliä,kunhan saavuttaisin tavoitteeni.Olisin laihempi ja laihempi.
Yritin kuunnella häntä,mutta hän joutui pettymään minuun yhä uudestaan ja uudestaan vaikka olin löytäessä toisemme vakuuttanut hänelle olevani hänen ystävyytensä arvoinen.Toisinaan minä melkein hylkäsin hänet,uskoin pärjääväni yksin ja voivani elää normaalisti imlan pelkoa lihomisesta.Mutta aina kuitenkin hetkeä myöhemmin olin pyytämäsä häntä takaisin anteeksi pyydellen.Nyt olen kuitenkin päättänyt pitää hänestä tiukemmin kiinni vaikka toisinaan tuntuu ettei hän millään meinaa irrottaa otettaan minusta kuin olisimme kohta sulautumassa yhteen,muuttumassa erottamattomiksi.
Anabel.
Hän on se jolla on kauniit pitkät tumman ruskeat hiukset kiharoilla.Hänen vaatteensa ovat kuin vaaleata silkkiä.Kalpeissa kasvoissa on suuret silmät,joissa on tuuheat ripset sekä kasvojen kapeaa muotoa jumaloivat hennon ruusunpunaiset huulet.
Anabel on kuin pieni enkeli,jolla ei ole siipiä näkyvissä,mutta jos ne eivät olisi näkymättömät ne olisivat väljät,ohuet ja valkoisesta silkkipaperista tehdyt kuin talvi iltojen askarrellut lumihiutaleet.Hän on pieni ja hento,solisluut näkyvät kauniisti eikä kylkiluitakaan voi olla toisinaan huomaamatta.Mielestäni hän on hyvin kaunis.Hänellä on hyvin pienet ja ohuet jalat sekä kädet ja hänen ihonsa on hieman viileän tuntuinen ja sileä kuin lasi vailla jälkiä minkäänlaisesta ajan merkitsemisesta.
Hänen silmissään on vaimean harmaan sinertävän utuinen sävy. Anabel on kuin paperi enkeli joulukuusessa suklaa kuorruttteisilla hiuksilla.
Hänellä on mitä kaunein tietämäni ääni,maailmasta ei voi löytyä yhtä hentoa ja vaimeasti helisevää ääntä kuin hänellä.Voin kuunnella häntä tuntikausia.Pidän hänen äänestään sen kulkiessa laulun lailla ilmassa kimmoten tasaisista pinnoista aina hieman vaimeten ja kulkeutuessa lopulta korviini antamaan neuvoa miten pystyn selviämään tästä päivästä.
Anabel,minun ihana ystäväni,tuo salaperäinen lasinen enkelini.Hän on se pieni ääni päässäni,joka ohjaa minua päivästä toiseen yrittäessään saada minut tekemään oikein.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Hi!
Hei!
En tiedä mitä tehdä.Olen neuvoton.
En vain jaksa enää elää.Kaikki on vain raskas taakka,jota olen liian heikko kantamaan.Tänään päätin aloittaa ruokapäiväkirjan kirjoittamisen,mutta sekin päätös ei onnistunut.Päätin siirtää päiväkirjän aloittamista hieman eteenpäin sillä aamulla tuli syötyä puolikas suklaamuna ja pari karkkia ja en halua merkata sitä ylös.En vain pysty kohtaamaan sitä tosi asiaa,että olen liian heikko.En pysty vastustamaan ruokaa,olen epäonnistunut.Taas.Olen taas lihonnut.Vaaka näytti lähemmäs 50 kiloa.Olen kohta taas tavoitteestani yhtä kaukana kuin aloittaessani.Kesällä minun oli tarkoitus laihduttaa.Mielestäni kesäloma olisi ollut juuri sopiva aika sille.Sekin meni pieleen.Epäonnistun kaikessa.En edes pysty olemaan syömättä ja liikkumaan enemmän kelvatakseni ihmisille.Minä vain syön ja ajttelen,että ehkä tähän ei kuolekkaan ja sitten tulee aivan kamala olo syömisen jälkeen,tekisi mieli oksentaa kaikki syöty ruoka pois ja löydä itseään niin kovaa,että siitä jäisi pahatkin jäljet.Haluaisin vain olla laiha ja kaunis.
Tuntui kuin elämä olisi hetkeksi pysähtynyt saadessani kuulla tuomion.En itseni vaan erään toisen,mutta se pelotti enemmän.Sydämeni särkyi,kun se lävistettiin tylpällä ruostuneella rautakangella,myrkky levisi hitaasti,mutta tappavasti ja lopulta kaaduin hengettömänä maahan.Rakastamani tyttö sairastui bulimiaan.Hänet vangittiin aurinkoisesta maailmasta keskelle pimeyttä.Minusta tuntuu pahalta,kun häneen sattuu.Miksi hän joutuu kärsimään,minuhan sen olla pitäisi.Satuttaa kuinka paljon pahaa hän on joutunut kokemaan,kaikki ne ilkeät kommentit.Olisin tahtonut auttaa,mutta en pystynyt,nyt kuitenkin toivon,että suunta olisi kohti valoisampaa polkua.Toivon hänelle onnea elämässä.Minun saavuttamaton rakkauteni <3
Haluan jo pois täältä,tahdon lähteä tästä kivun ja tuskan maailmasta.Olen kyllästynyt niihin moniin kertoihin jolloin olen tuntenut kivun ja kylmän terän ihollani,jotta olisin saanut maailman edes tuntumaan joltain.En jaksa enää miettiä milloin toteutan suunnitelmani vaan tahdon tehdä sen nyt.Olen odottanut liian kauan pelastajaa,mutta ketään ei kiinnosta.Kaikkien ilkeät puheet ja inhoavat katseet tappavat minua liikaa päivittäin sisältä päin.En pysty enää kiskomaan itseäni ylös aamuisin ja levittämään iloista hymyä rikkinäisen mieleni suojaksi.Olen aivan palasina.
Toivon tämän loppuvan mahdollisimman pian
Rosa ~ <3
![]()
![]()
En tiedä mitä tehdä.Olen neuvoton.
En vain jaksa enää elää.Kaikki on vain raskas taakka,jota olen liian heikko kantamaan.Tänään päätin aloittaa ruokapäiväkirjan kirjoittamisen,mutta sekin päätös ei onnistunut.Päätin siirtää päiväkirjän aloittamista hieman eteenpäin sillä aamulla tuli syötyä puolikas suklaamuna ja pari karkkia ja en halua merkata sitä ylös.En vain pysty kohtaamaan sitä tosi asiaa,että olen liian heikko.En pysty vastustamaan ruokaa,olen epäonnistunut.Taas.Olen taas lihonnut.Vaaka näytti lähemmäs 50 kiloa.Olen kohta taas tavoitteestani yhtä kaukana kuin aloittaessani.Kesällä minun oli tarkoitus laihduttaa.Mielestäni kesäloma olisi ollut juuri sopiva aika sille.Sekin meni pieleen.Epäonnistun kaikessa.En edes pysty olemaan syömättä ja liikkumaan enemmän kelvatakseni ihmisille.Minä vain syön ja ajttelen,että ehkä tähän ei kuolekkaan ja sitten tulee aivan kamala olo syömisen jälkeen,tekisi mieli oksentaa kaikki syöty ruoka pois ja löydä itseään niin kovaa,että siitä jäisi pahatkin jäljet.Haluaisin vain olla laiha ja kaunis.
Tuntui kuin elämä olisi hetkeksi pysähtynyt saadessani kuulla tuomion.En itseni vaan erään toisen,mutta se pelotti enemmän.Sydämeni särkyi,kun se lävistettiin tylpällä ruostuneella rautakangella,myrkky levisi hitaasti,mutta tappavasti ja lopulta kaaduin hengettömänä maahan.Rakastamani tyttö sairastui bulimiaan.Hänet vangittiin aurinkoisesta maailmasta keskelle pimeyttä.Minusta tuntuu pahalta,kun häneen sattuu.Miksi hän joutuu kärsimään,minuhan sen olla pitäisi.Satuttaa kuinka paljon pahaa hän on joutunut kokemaan,kaikki ne ilkeät kommentit.Olisin tahtonut auttaa,mutta en pystynyt,nyt kuitenkin toivon,että suunta olisi kohti valoisampaa polkua.Toivon hänelle onnea elämässä.Minun saavuttamaton rakkauteni <3
Haluan jo pois täältä,tahdon lähteä tästä kivun ja tuskan maailmasta.Olen kyllästynyt niihin moniin kertoihin jolloin olen tuntenut kivun ja kylmän terän ihollani,jotta olisin saanut maailman edes tuntumaan joltain.En jaksa enää miettiä milloin toteutan suunnitelmani vaan tahdon tehdä sen nyt.Olen odottanut liian kauan pelastajaa,mutta ketään ei kiinnosta.Kaikkien ilkeät puheet ja inhoavat katseet tappavat minua liikaa päivittäin sisältä päin.En pysty enää kiskomaan itseäni ylös aamuisin ja levittämään iloista hymyä rikkinäisen mieleni suojaksi.Olen aivan palasina.
Toivon tämän loppuvan mahdollisimman pian
Rosa ~ <3
torstai 16. kesäkuuta 2011
Empty feel
On hyvin tyhjä olo.Tuntuu siltä kuin mikään maailman asia ei liikuttaisi nyt mihinkään.
Pikkusiskoni ja ystäväni kauhistelivat tänään kuinka laiha olen.Pikkusiskoni kertoi äidin olevan huolissaan minusta,kun syön vähän ja en pysty käyttämään muita kuin pitkiä housuja,kesälläkin.Siskoni sanoi,että äiti miettii,että inhoanko minä jalkojani niin paljon etten voi sen takia mennä missään lyhyemmät vaatteet päällä.Tämän jälkeen jäin miettimään,että jos he ovat jo huomanneet,että kaikki ei ole kunnossa niin mikseivät he ole puuttuneet asiaan.Miksei heitä kiinnosta ikinä kysyä minulta onko minulla kaikki hyvin.Valehtelisin kyllä siihenkin kysymykseen kaiken olevan hyvin,mutta ehkä se saisi minut ymmärtämään,että he välittävät minusta.He vain katsovat sivussa,kun demonini hukuttaa minut sakeaan veteen,pimeään.Mikseivät he tee mitään?Eikö kukaan näe kuinka itken ja huudan apua.Minusta tuntuu,että luovutan pian ja annan demonin ottaa minut kokonaan.En enää jaksa tätä todellisuutta ja jotenkin tästä kaikesta irti päästäminen tuntuu niin ihanalta.
En halua olla ahne.En halua tehdä joitakin asoita,jotta sukulaiseni voivat antaa minulle rahaa.Tunnen itseni sitten todella ahneeksi.Tiedän,että asuminen ja muu tulee elämässä maksamaan paljon,mutta silti...Jos rupean ahneeksi,se tuhoaa minut.Sillä olen sisimmässäni ahne,tunteeton,toisten määräilijä.Olessani lapsi saatoin määrräillä muita ja varastelin asioita.Olin hyvin ahne.Inhoan sitä.Olen kaikille hyvin kiltti,mutta silti tiedän olevani sisimmässäni paha,evil.Minun pitää olla erilainen.En kestä sitä millainen olin joskus,säälittävä.
Haluan muuttua ja olenkin menossa oikeaan suuntaan.Demoni,tulen mukaasi sillä sinä johdat minut sille polulle,jonne haluan.
Pikkusiskoni ja ystäväni kauhistelivat tänään kuinka laiha olen.Pikkusiskoni kertoi äidin olevan huolissaan minusta,kun syön vähän ja en pysty käyttämään muita kuin pitkiä housuja,kesälläkin.Siskoni sanoi,että äiti miettii,että inhoanko minä jalkojani niin paljon etten voi sen takia mennä missään lyhyemmät vaatteet päällä.Tämän jälkeen jäin miettimään,että jos he ovat jo huomanneet,että kaikki ei ole kunnossa niin mikseivät he ole puuttuneet asiaan.Miksei heitä kiinnosta ikinä kysyä minulta onko minulla kaikki hyvin.Valehtelisin kyllä siihenkin kysymykseen kaiken olevan hyvin,mutta ehkä se saisi minut ymmärtämään,että he välittävät minusta.He vain katsovat sivussa,kun demonini hukuttaa minut sakeaan veteen,pimeään.Mikseivät he tee mitään?Eikö kukaan näe kuinka itken ja huudan apua.Minusta tuntuu,että luovutan pian ja annan demonin ottaa minut kokonaan.En enää jaksa tätä todellisuutta ja jotenkin tästä kaikesta irti päästäminen tuntuu niin ihanalta.
Haluan muuttua ja olenkin menossa oikeaan suuntaan.Demoni,tulen mukaasi sillä sinä johdat minut sille polulle,jonne haluan.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
eikö ketään oikeasti kiinnosta huomata asioita vaikka ne ovat ihan silmien edessä.
Olin mun isän luona sitten se vaan alkoi kyselemään mun viiltely jäljistä.Mä vaan selitn jotain etten tiedä mistä ne on tullut ja muuta.Mun pikkusisko siinä vieressä vaan sano meijän isälle,että ei kai se luule mun viiltelevän.Se sano sen läpällä,mutta tulen olemaan kuitenkin jonkin aikaa varpaillani tämän asian suhteen.
Yleensä jos joku viiltelee sen saattaa tunnistaa siitä,että käyttää koko ajan pitkähihaisia vaatteita vaikka kesälläkin,jotta arpia ei nähtäisi.Tai näin ainakin olen lukenu.Ja minä vaan heilun toppi päällä kaiket päällä vaikka melkeimpä olisin edellisenä päivänä aiheuttanut taas verta tihkuvat haavat ranteisiini.Ihmiset ovat jo alkaneet kysellä,mutta en tee asialle mitään.Olen tyhmä....
Silloin kun ensimmäisiä kertoja viiltelin kerroin siitä kaverilleni,mutta asia jäi sitten siihen,mutta vähän ajan kuluttua jatkoin kuitenkin taas.Vanhempi pikkusiskoni kysyi kerran ja väitin niiden olevan tussia.Sitten oli kylmä talvi ja nyt kun kuljetaan taas vähän kevyemmässä vaatekerroksessa muutkin ihmiset ovat huomanneet.Nuorempi pikkusiskoni on udellut,toinen paras kaverini,nyt isänikin ja perjantaina paras kaverinikin jolle olin jo aikaisemmar arvet näyttänyt kysyi uusista.....ja silti kukaan ei tee mitään.
Tavallaan sitä juskus toivoo,että joku käsittäisi ettei maailmassa ole kovin hyvä elää ja viitsisi auttaa.Mutta en myöskään halua ihmisten sotkeutuvan elämääni sillä olenhan minä ihan kunnossa,pääsemässä vielä toivottuun painoon....Kaverini ovat jo pakotelleet minua syömään enkä halua sitä,että joka ikinen ihminen vahtii,että syön......en halua painaa yhtään enempää.Painan nyt jo aivan liikaa.....
Yleensä jos joku viiltelee sen saattaa tunnistaa siitä,että käyttää koko ajan pitkähihaisia vaatteita vaikka kesälläkin,jotta arpia ei nähtäisi.Tai näin ainakin olen lukenu.Ja minä vaan heilun toppi päällä kaiket päällä vaikka melkeimpä olisin edellisenä päivänä aiheuttanut taas verta tihkuvat haavat ranteisiini.Ihmiset ovat jo alkaneet kysellä,mutta en tee asialle mitään.Olen tyhmä....
Silloin kun ensimmäisiä kertoja viiltelin kerroin siitä kaverilleni,mutta asia jäi sitten siihen,mutta vähän ajan kuluttua jatkoin kuitenkin taas.Vanhempi pikkusiskoni kysyi kerran ja väitin niiden olevan tussia.Sitten oli kylmä talvi ja nyt kun kuljetaan taas vähän kevyemmässä vaatekerroksessa muutkin ihmiset ovat huomanneet.Nuorempi pikkusiskoni on udellut,toinen paras kaverini,nyt isänikin ja perjantaina paras kaverinikin jolle olin jo aikaisemmar arvet näyttänyt kysyi uusista.....ja silti kukaan ei tee mitään.
Tavallaan sitä juskus toivoo,että joku käsittäisi ettei maailmassa ole kovin hyvä elää ja viitsisi auttaa.Mutta en myöskään halua ihmisten sotkeutuvan elämääni sillä olenhan minä ihan kunnossa,pääsemässä vielä toivottuun painoon....Kaverini ovat jo pakotelleet minua syömään enkä halua sitä,että joka ikinen ihminen vahtii,että syön......en halua painaa yhtään enempää.Painan nyt jo aivan liikaa.....
lauantai 4. kesäkuuta 2011
.
Aivan ihanaa,kun pari päivää sitten vaaka näytti 48.6
Tunsin taas olevani lähempänä tavoitettani.
Olen onnistunut laihtumaan n.9 kiloa :::)
Mutta vielä on matkaa......en ole vielä tyytyväinen,en nyt.
Tunsin taas olevani lähempänä tavoitettani.
Olen onnistunut laihtumaan n.9 kiloa :::)
Mutta vielä on matkaa......en ole vielä tyytyväinen,en nyt.
 |
| Elämä on..... ???? Pieniä sirpaleita, onnen palasia. Juhlintoja kuutamolla, tuskaa ja kipua kaikkialla. Kysymys johon ei ikinä saada vastausta.<3 |
En olisi halunnut tämän ikinä päättyvän
Sydämmeni särkyi tänään pieniksi palasiksi.Koulu loppui tänään ja tiesin tämän olevan viimeinen päivä,kun ikinä näen ihmistä jota rakastan tässä maailmassa eniten.Todistuskin oli todella huono.Tiedän,että minun pitäisi olla tyytyväinen sillä olihan siellä muutama 10 ja loput 8 tai 9,mutta numeroni putosivat tänä vuonna järkyttävästi masentuneisuuteni takia... ;_;
Kevät juhla oli heti aamulla ja kesti vain pari tuntia.Tulin kotiin ja yritin esittää iloista,mutta omaan rauhaan päästyäni itkin pitkään.Tuntuu siltä kuin olisin menettänyt rakkaani.
Tämän päivän tapahtumat:
Kevät juhla oli heti aamulla ja kesti vain pari tuntia.Tulin kotiin ja yritin esittää iloista,mutta omaan rauhaan päästyäni itkin pitkään.Tuntuu siltä kuin olisin menettänyt rakkaani.
Tämän päivän tapahtumat:
- Kevätjuhla
- Itkin
- Nukuin
- Esitin iloista sukulaisille,jotka tulivat katsomaan todistusta
- Näyttelin taas seuraaville ihmisille
- Kävin lenkillä
- Tein ruokaa ja söin liikaa (olen läski ;/ )
- Itkin
- Datasin
- Itkin/viiltelin
- ja nyt olen tässä :I
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Jos jokaisella on oma pieni anorektikkonsa,niin minulla hän on rakkaani
Kaipaan rakkaani luokse.Minulla on ikävä Häntä,sydämmeenkin sattuu.Hän ei ole varmaan kuitenkaan edes ikinä huomannut minua.Ei Hän varmaan edes tiedä minun olevan olemassa.
Hän on niin kaunis,täydellinen,ihana ja laiha...
En ikinä kelpaa hänelle tälläisenä.
Rakkauskin ahdistaa aina välillä.Pelkään Häne tekevän itselleen jotain,näen hänellä olevan paha olla ja minuakin se satuttaa.Pelkään sen ajan koittavan jolloin Hän ei yksinkertaisesti jaksa enää ja päättää lopettaa matkan kesken.En halua,että Hän kärsii.Hän joutunut kokemaan jo aivan liikaa....
Haluaisin kertoa ystävilleni ketä rakastan,mutta en vain jaksa/pysty.Ovat he jo toisaalta pitkään aavisteelleet minun olevan jotain muutakin kuin palkkä hetero.
Ihan vain kaikille tiedoksi olen bi....!!! ja niin myös tyttö jota rakastan.....<333
<33333 ehkä nyt riittää.
Hän on niin kaunis,täydellinen,ihana ja laiha...
En ikinä kelpaa hänelle tälläisenä.
Rakkauskin ahdistaa aina välillä.Pelkään Häne tekevän itselleen jotain,näen hänellä olevan paha olla ja minuakin se satuttaa.Pelkään sen ajan koittavan jolloin Hän ei yksinkertaisesti jaksa enää ja päättää lopettaa matkan kesken.En halua,että Hän kärsii.Hän joutunut kokemaan jo aivan liikaa....
Haluaisin kertoa ystävilleni ketä rakastan,mutta en vain jaksa/pysty.Ovat he jo toisaalta pitkään aavisteelleet minun olevan jotain muutakin kuin palkkä hetero.
Ihan vain kaikille tiedoksi olen bi....!!! ja niin myös tyttö jota rakastan.....<333
<33333 ehkä nyt riittää.
Hyvää yötä vain kaikille!!!!! ja huomenta itseasiassa...
En vain aina jaksa
En ole kirjoitellut liian pitään aikaan.En ole millaan jaksanut.
Viime päivinä liikunta puoli on ainakin ollut kunnossa,kun koulussa on joutunut tekemään kaikkea "hauskaa".
Yhtenä päivänä oli koko päivä tanssia.Olen hirveä läski enkä osaa tanssia,mutta oli pakko kuluttaa jotain.Toisena päivänä piti olla metsässä koko päivän hyttysten syömänä.Siellä oli koko ajan varmaan 20 hyttystä kimpussa.Käveltiin kuitenkin n.10 km,tavalaan ihan kiva.Tänään sitten kävelin 4 kilsaa.Olisin voinut kävellä enemmänkin,mutta oli ihan järkyttävä helle,minulla oli paksu huppari+2 toppia+pitkät legginsit.Ja kaikki oli mustaa....ei voinut ottaa edes hupparia pois,vaikka oli kuinka kuuma jos ei halunnut joutua hyttysten tappamaksi.Ei minun olisi tarvinnut niin montaa kierrosta kävellä,mutta halusin ja olisin voinut kävellä enemmänkin,mutta en ollut varma pyörtyisinkö jo siinä kuumuudessa.
Huomenna kaverin kanssa piknikille.Varmaan minunkin pakko syödä jotain,ahdistaa.Olen saanut todella paljon herkkuj aviime aikoina ja olen antanut kaikki kavereilleni.Jaoin päivässä pari suklaalevyä ja sulkaapatukoita...
Paras ystäväni yrittää aina muiden kanssa saada minut syömään,mutta tuloksetta.En syö koulussa ruokaa ja eräs tuleva luokkalaiseni on alkanut selittää kaikille kuinka laihdutan ja minulla on syömishäiriö,mutta kiellän aina asian.Eikä kenelläkään käy mielessä,että voisin valehdella sillä he ovat ystäviäni ja silloin sokeita suurimmalta osin näkemään todellisen minäni,jonka yritän päivittäin kaikin keinoin peittää.
Ahditaa tämä hiostava kuumuus...
En halua koulun loppuvan sillä ei kukaan minua kesälomalla kaipaa.Olen kuukaisia yksin,ilman ketään...
Viime päivinä liikunta puoli on ainakin ollut kunnossa,kun koulussa on joutunut tekemään kaikkea "hauskaa".
Yhtenä päivänä oli koko päivä tanssia.Olen hirveä läski enkä osaa tanssia,mutta oli pakko kuluttaa jotain.Toisena päivänä piti olla metsässä koko päivän hyttysten syömänä.Siellä oli koko ajan varmaan 20 hyttystä kimpussa.Käveltiin kuitenkin n.10 km,tavalaan ihan kiva.Tänään sitten kävelin 4 kilsaa.Olisin voinut kävellä enemmänkin,mutta oli ihan järkyttävä helle,minulla oli paksu huppari+2 toppia+pitkät legginsit.Ja kaikki oli mustaa....ei voinut ottaa edes hupparia pois,vaikka oli kuinka kuuma jos ei halunnut joutua hyttysten tappamaksi.Ei minun olisi tarvinnut niin montaa kierrosta kävellä,mutta halusin ja olisin voinut kävellä enemmänkin,mutta en ollut varma pyörtyisinkö jo siinä kuumuudessa.
Huomenna kaverin kanssa piknikille.Varmaan minunkin pakko syödä jotain,ahdistaa.Olen saanut todella paljon herkkuj aviime aikoina ja olen antanut kaikki kavereilleni.Jaoin päivässä pari suklaalevyä ja sulkaapatukoita...
Paras ystäväni yrittää aina muiden kanssa saada minut syömään,mutta tuloksetta.En syö koulussa ruokaa ja eräs tuleva luokkalaiseni on alkanut selittää kaikille kuinka laihdutan ja minulla on syömishäiriö,mutta kiellän aina asian.Eikä kenelläkään käy mielessä,että voisin valehdella sillä he ovat ystäviäni ja silloin sokeita suurimmalta osin näkemään todellisen minäni,jonka yritän päivittäin kaikin keinoin peittää.
Ahditaa tämä hiostava kuumuus...
En halua koulun loppuvan sillä ei kukaan minua kesälomalla kaipaa.Olen kuukaisia yksin,ilman ketään...
perjantai 13. toukokuuta 2011
Elämä koettelee.
Aamupaino oli pari päivää sitten:49.1 =)
Olin todella iloinen.Nämä muut päivät ovatkin sitten menneet todella huonosti..On ollut vuoden viimeisimpiä kokeita,mutta oikein mihinkään ei ole jaksanut lukea.
Tajusin taas tänään etten oikeasti jaksa elää,todellisuus koettelee liikaa.Viiltelinkin hieman....
On todella paha olla.En pysty edes parhaille kavereilleni puhumaan.
Olen alkanut taas jatkaa erään tarinani kirjoittamista. Siinä on päähenkilöinä 2 syömishäiriöistä tyttöä ja poika.Kaikki ovat ahdistuneita,masentuneita ja itsetuhoisia...
Olen jo kirjoittanut siitä kuinka toinen tytöistä joutuu pakkohoitoon anoreksian takia,poika polttaa ihoonsa jälkiä tupakalla,toinen tyttö joutuu humalaisen isänsä hakkaamaksi ja siitä kuinka tytöt rakastavat toisiaan<3
...................................................
Tämä ei ollut pitkä kirjoitus,Anteeksi.
Olin todella iloinen.Nämä muut päivät ovatkin sitten menneet todella huonosti..On ollut vuoden viimeisimpiä kokeita,mutta oikein mihinkään ei ole jaksanut lukea.
Tajusin taas tänään etten oikeasti jaksa elää,todellisuus koettelee liikaa.Viiltelinkin hieman....
On todella paha olla.En pysty edes parhaille kavereilleni puhumaan.
Olen alkanut taas jatkaa erään tarinani kirjoittamista. Siinä on päähenkilöinä 2 syömishäiriöistä tyttöä ja poika.Kaikki ovat ahdistuneita,masentuneita ja itsetuhoisia...
Olen jo kirjoittanut siitä kuinka toinen tytöistä joutuu pakkohoitoon anoreksian takia,poika polttaa ihoonsa jälkiä tupakalla,toinen tyttö joutuu humalaisen isänsä hakkaamaksi ja siitä kuinka tytöt rakastavat toisiaan<3
...................................................
Tämä ei ollut pitkä kirjoitus,Anteeksi.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Entä jos kadotan itseni lopullisesi???
Se on aika pelottavaa,kun kadottaa itsensä.Tuntuu kuin ei itse hallitsisi elämäänsä vaan joku muu.
Ihmettelen nykyään käytöstäni,jos joku kysyy minulta jotain saatan hieman tiuskaista takaisin vaikka asia ei olisi kovin erikoinen enkä olisi edes vihainen mistään,en edes sille ihmiselle.Tajuan vasta jälkeenpäin mitä olen tehnyt ja se aina jää vaivaamaan sillä se ei ole minulle tavallista,että ärsyynnyn edes ihmisiin.En ole kovin puhelias ja vältän joltakinosin ihmisten seuraa,mutta tulen suurimmanosan kanssa toimeen tai ainakin yritän viimeiseen asti olla ystävällinen vaikka tietäisin ihmisen vihaavan minua vaikka onhan se hieman turhauttavaa.
En halua menettää ihmisiä ympäriltäni ja sen takia toimin aina muiden vaatimusten mukaan.
Disappear forever
Ihmettelen nykyään käytöstäni,jos joku kysyy minulta jotain saatan hieman tiuskaista takaisin vaikka asia ei olisi kovin erikoinen enkä olisi edes vihainen mistään,en edes sille ihmiselle.Tajuan vasta jälkeenpäin mitä olen tehnyt ja se aina jää vaivaamaan sillä se ei ole minulle tavallista,että ärsyynnyn edes ihmisiin.En ole kovin puhelias ja vältän joltakinosin ihmisten seuraa,mutta tulen suurimmanosan kanssa toimeen tai ainakin yritän viimeiseen asti olla ystävällinen vaikka tietäisin ihmisen vihaavan minua vaikka onhan se hieman turhauttavaa.
En halua menettää ihmisiä ympäriltäni ja sen takia toimin aina muiden vaatimusten mukaan.
Post in english.
I thought I'd do a little post in english. :)
Since then I have really bad in English so that errors in the text will certainly find.
I have not dared to visit the weighing several days,I feared the weight to be increased.
But today I went and it looked like the numbers: 49.3
My heart leapt in my chest and I felt a moment succeeded in at least some.
I was very proud of myself, and went forward with the dog walk.
I will drop even more and more,
All this leaves.
Today was supposed to eat as little as possible
and all started well,
but today I ordered a pizza for food.
I too will be forced to eat. Yuck! >.<
Fat, Fat, High In Fat
I not want fatten!!!!!!!
I want to be skinny, beautiful.
Since then I have really bad in English so that errors in the text will certainly find.
I have not dared to visit the weighing several days,I feared the weight to be increased.
But today I went and it looked like the numbers: 49.3
My heart leapt in my chest and I felt a moment succeeded in at least some.
I was very proud of myself, and went forward with the dog walk.
I will drop even more and more,
All this leaves.
Today was supposed to eat as little as possible
and all started well,
but today I ordered a pizza for food.
I too will be forced to eat. Yuck! >.<
I not want fatten!!!!!!!
I want to be skinny, beautiful.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Kuka kiduttaa itseään ruoalla jos ei syö,Minä.
Ärsyttää,kun luien äsken vanhoja kirjoituksiani;jotkut kuulostavat niin tyhmiltä sekä niissä on liikaa kirjoitus virheita.
Kävin tänään puntarilla ja se näytti: 50.2 lalllalallllaa ;)))))
En varmana aijo antaa sen nousta...
Kuka täysjärkinen laihduttaja kiduttaa itseään katselemalla tuntikausia satojen herkkujen ja ruokien kuvia?
Minä....mutta en taida olla kovin terve.Koko viime yön kulutin erilaisten ruoka kuvien etsimiseen ja aina,kun tunne "haluan syödä" nousi pintaan minä tukahdutin sen,tapoin,särjin olemattomiksi palasiksi..Lopulta pystyin katselemään herkullisia,ihania kuvia ilman minkäänlaista väärää tunnetta. Ehkä tätä oli hieman vaikea tajuta...
Joskus minä pelkään,että kadotan itseni.Etten hallitsisi itseäni ja kehoni tottelisi jotakuta muuta.En ole ollut oma itseni viime päivinä.Saatan tiuskaista ihan vähäpätöisestakin asiasta ja olen itsekin ihan ymmälläni käytöksestäni sen jälkeen.En jaksaisi tehdä mitään.
Kävin tänään puntarilla ja se näytti: 50.2 lalllalallllaa ;)))))
En varmana aijo antaa sen nousta...
Kuka täysjärkinen laihduttaja kiduttaa itseään katselemalla tuntikausia satojen herkkujen ja ruokien kuvia?
Minä....mutta en taida olla kovin terve.Koko viime yön kulutin erilaisten ruoka kuvien etsimiseen ja aina,kun tunne "haluan syödä" nousi pintaan minä tukahdutin sen,tapoin,särjin olemattomiksi palasiksi..Lopulta pystyin katselemään herkullisia,ihania kuvia ilman minkäänlaista väärää tunnetta. Ehkä tätä oli hieman vaikea tajuta...
Joskus minä pelkään,että kadotan itseni.Etten hallitsisi itseäni ja kehoni tottelisi jotakuta muuta.En ole ollut oma itseni viime päivinä.Saatan tiuskaista ihan vähäpätöisestakin asiasta ja olen itsekin ihan ymmälläni käytöksestäni sen jälkeen.En jaksaisi tehdä mitään.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Piti laihtua,mutta mitä sitten taas kävikään...
Oli kivaa uimassa ja punttiksella.Oli mukavaa esim. polkea kuntopyörää ja katsoa digitaalisesta ruudusta kuinka kuinka kalorit kuluivat.Haluun uudestaan!!! Tai sitten haluan,että meille ostetaan kuntopyörä. Kysyinkin sitä tänään äidiltä iltapäivällä ja se mietti,että ehkä voitaisiin hankkia.Ja mieluiten sellainen jossa näkyy kulutettujen kalorien määrä koko ajan :)
Tultuani sitten kotiin puoli 7 söin järkyttävän määrän ruokaa. yyyyyääääkk!!! HYI! >.<
Kävin uinnin jälkeen sitten puntarilla ja se näyti:50.9
Olen tainnut laihtua eilisestä melkein kilon? en ihan...
Tultuani sitten kotiin puoli 7 söin järkyttävän määrän ruokaa. yyyyyääääkk!!! HYI! >.<
Kävin uinnin jälkeen sitten puntarilla ja se näyti:50.9
Olen tainnut laihtua eilisestä melkein kilon? en ihan...
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Mitä tekisikään näiden tunteiden kanssa...
Tästä tunteestahan piti päästä eroon.En halua joutua hankaluuksiin,mutta tälläiset tuntemukset tekisi vain mieli turruttaa.Haluaisin hekeksi unohtaa kaiken,elää hetken,olla jokin.Se tarkoittaisi kuitenkin laastareita käteen ja aina välillä söhrittäisiin jotain meikkiä päälle peittämään epäonnistuneesti jäljet.Menen kuitenkin sinne uimaan ja kesällä on pakko kulkea toppi päällä.Ja perjantaina koulussa liikuntaa. fuck,sorry.
Olen varsin neuvoton näissä tilanteissa.Tekee mieli viillellä.Nähdä kuinka hitaasti kauniit syvänpunaiset veripisarat liukvuvat kättäni pitkin,tunteä niiden lämpö ihoani vasten.Haistaa niiden tuoksu ja maistaa,tuntea lämmin neste kielen päällä.Haluaisin helpotuksen sekaviin tunteisiin ja ahdistukseen.Uskon viiltelyn olevan ratkaisu,vaikka toisaalta en haluaisi.Ehkä se ei kuitenkaan auta kuten eivät ne monet mustelmia edeltäneet lyönnitkään.
Pienenpieni palanen eräänlaista muistiinpanoani:
Help!!!
Olen koukussa viiltelyyn.Se mikä ennen tuli tunnissa tulee nykyään 5 minuutissa ja aina vain pahenee. Aluksi harmitonta,mutta ajan kuluessa pahempaa ja pahempaa.
Siitä saa selvän ilon,mutta siitä maksettava hinta liian näkyvä ja lopullinen onnellisuuden lyhyeen aikaan verrattuna.
On opeteltava sitämään riippuvuuden kaltaista pakkoa ja harkittava tarkkaan tekojen seuraukset vaikka joskus ei välitä mistään. Pakkomielteen kaltainen tunne oli jotain mistä nauttia nautinnon saatua.
Löysin lääkkeen tunteiden sekavuuteen,olemattomiin tunteisiin,elämän sekavuuteen,ahdistukseen,henkiseen tuskaan. Piti olla varovainen,mutta en välittänyt;asiat eivät kuitenkaan kaatuneet päälle,joten mitä nopeammin sen parempi valpastuisin asian suhteen ehkä pääsisin helpommalla.
Kaivan omaa kuoppaani,joka on ollut jo ennestään syvä.
Olen varsin neuvoton näissä tilanteissa.Tekee mieli viillellä.Nähdä kuinka hitaasti kauniit syvänpunaiset veripisarat liukvuvat kättäni pitkin,tunteä niiden lämpö ihoani vasten.Haistaa niiden tuoksu ja maistaa,tuntea lämmin neste kielen päällä.Haluaisin helpotuksen sekaviin tunteisiin ja ahdistukseen.Uskon viiltelyn olevan ratkaisu,vaikka toisaalta en haluaisi.Ehkä se ei kuitenkaan auta kuten eivät ne monet mustelmia edeltäneet lyönnitkään.
Pienenpieni palanen eräänlaista muistiinpanoani:
Help!!!
Olen koukussa viiltelyyn.Se mikä ennen tuli tunnissa tulee nykyään 5 minuutissa ja aina vain pahenee. Aluksi harmitonta,mutta ajan kuluessa pahempaa ja pahempaa.
Siitä saa selvän ilon,mutta siitä maksettava hinta liian näkyvä ja lopullinen onnellisuuden lyhyeen aikaan verrattuna.
On opeteltava sitämään riippuvuuden kaltaista pakkoa ja harkittava tarkkaan tekojen seuraukset vaikka joskus ei välitä mistään. Pakkomielteen kaltainen tunne oli jotain mistä nauttia nautinnon saatua.
Löysin lääkkeen tunteiden sekavuuteen,olemattomiin tunteisiin,elämän sekavuuteen,ahdistukseen,henkiseen tuskaan. Piti olla varovainen,mutta en välittänyt;asiat eivät kuitenkaan kaatuneet päälle,joten mitä nopeammin sen parempi valpastuisin asian suhteen ehkä pääsisin helpommalla.
Kaivan omaa kuoppaani,joka on ollut jo ennestään syvä.
I would like to cut.But i can´t ......
It is destroying my life.
Ehkä edistytään,tai sitten ei...
Kaveri toi tänään toffeeta,kun oli ollut viikon lapissa.Ei olisi pitänyt syödä,mutta ihan kaverini mieliksi hieman mussutin.Hän on minulle hyvin tärkeä ja en haluaisi milloinkaan loukata häntä.Pelkkä hänen läsnäolonsa pitää minut pystyssä.
Huomenna pääsen punttikselle ja uimaan ;) Pääsen kuluttamaan hiukan lisää taas.Ihan mukava juttu.En olisi päässyt jos äitini olisi halunnut lähteä,mutta kun se ei jaksa niin minä pääsen.Toivottavasti selviän hengissä siitä,en ole oikein ikinä ollut hyvä vastaanottamaan kritiikkiä tai neuvomista yleensäkin.Venyttelin tänään ja hämmästyin taas kuinka paljon venyn joillakin tavoin.En kuitenkaan ole lähelläkään venyvyydeltäni erään hyvän kaverini tasoa.Hän harrastaa balettia ja venyy kaikin tavoin ihmeellisen paljon.
Haluaisin alkaa harrastamaan joogaa.Se vaikuttaa jotenkin mielenkiintoiselta ja haluaisin jonkun "liikunta" harrastuksen,mutta en ole niin sosiaalinen,että joku tanssi olisi minulle hyvä.Kaipaan myös mielen ja kehon tasapainoa.Stressaan erittäin helposti ja olen pääsäääntöisesti ahdistunut sekä masentunut,joten kaipaisin siihen jotain....Toivoisin joogan auttavan siihen.
Miksi elämä on niin vaikeaa?? Eikö voisi olla vain laiha ja kaunis.Tiedän kyllä ettei se ole niin yksinkertaista,mutta kun joillakin on kaikki ja itsellä ei mitään.
Koin tänään sellaisen ihanan hetken.Olin hyvin itsevarma ja sen hetken jopa uskoin selviäväni tästä elämästä.Tyyni ja pehmoinen tunne,jota jo nyt kaipaan rikkoutui heti,kun minulle alettiin kasaamaan kasapäin lisää velvollisuuksia ja itsestäni tuntui etten selviytyisi niistä millään.Ne olivat kyllä ihan arkipäiväisiä askareita,mutta en minä niistä mitään ahdistavaa työ listaa tahdo.
Huomenna pääsen punttikselle ja uimaan ;) Pääsen kuluttamaan hiukan lisää taas.Ihan mukava juttu.En olisi päässyt jos äitini olisi halunnut lähteä,mutta kun se ei jaksa niin minä pääsen.Toivottavasti selviän hengissä siitä,en ole oikein ikinä ollut hyvä vastaanottamaan kritiikkiä tai neuvomista yleensäkin.Venyttelin tänään ja hämmästyin taas kuinka paljon venyn joillakin tavoin.En kuitenkaan ole lähelläkään venyvyydeltäni erään hyvän kaverini tasoa.Hän harrastaa balettia ja venyy kaikin tavoin ihmeellisen paljon.
Haluaisin alkaa harrastamaan joogaa.Se vaikuttaa jotenkin mielenkiintoiselta ja haluaisin jonkun "liikunta" harrastuksen,mutta en ole niin sosiaalinen,että joku tanssi olisi minulle hyvä.Kaipaan myös mielen ja kehon tasapainoa.Stressaan erittäin helposti ja olen pääsäääntöisesti ahdistunut sekä masentunut,joten kaipaisin siihen jotain....Toivoisin joogan auttavan siihen.
 |
| Tasapainoa johonkin vain minä haen. |
Koin tänään sellaisen ihanan hetken.Olin hyvin itsevarma ja sen hetken jopa uskoin selviäväni tästä elämästä.Tyyni ja pehmoinen tunne,jota jo nyt kaipaan rikkoutui heti,kun minulle alettiin kasaamaan kasapäin lisää velvollisuuksia ja itsestäni tuntui etten selviytyisi niistä millään.Ne olivat kyllä ihan arkipäiväisiä askareita,mutta en minä niistä mitään ahdistavaa työ listaa tahdo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)