tiistai 4. lokakuuta 2011

Tämä päivä yhtä sekavaa myrskyä.

Olen aivan ymmälläni ja häkeltynyt.Maailma on kääntynyt joltakin osin päälaelleen.
Pari päivää sitten kukaan ei tiennyt viiltelemisestäni ja nyt siitä tietävät lähes kaikki. Jos en olisi mennyt viiltämään niin syvältä en olisi jäänyt kiinni. Koulussa yksi poika huomasi jälkeni.Minulla oli pitkähihainen,mutta jäljet näkyivät hieman aina välillä. No se poika vaan alkoi huutamaan täysiä koulun käytävällä,että minä viiltelen. Onneksi pääsin äkkiä pois ja minulla oli eri tunti kuin hänellä. Moni muu oppilas kyseli minulta sen jälkeen viiltelenkö ja kielsin asian. Paras ystävänikin väitti kaikille etten viiltele,mutta heti muiden lähdettyä pois hän käski minua lopettaa ja mennä vaikka kuraattorille puhumaan. Hän yritti saada minut lupaamaan meneväni kuraattorille,mutta sanoin vain ehkä. Toinen paras kaverinikin huomasi sen ja hän nosti kamalan menetelin myös. Kotiin tullessani äiti tuli puhumaan minulle ja sanoi ettei halua,että satutan itseäni ja voin aina kertoa jos on paha olla. Hän myös kysyi johtuuko viiltely pahasta olosta vai siitä,että muutkin tekevät niin.En vastannut siihen mitään ja hän kysyi haluanko puhua siitä ja pudistin vain päätäni.

Minä halusin pitää kaikki erossa ongelmistani. En halunnut huolestuttaa ketään. En halunnut ihmisten joutuvan kestämään huolta minusta. Tarkoitukseni oli vain antaa muille huoleton elämä ja nyt taisin vain pahentaa asiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti