tiistai 19. huhtikuuta 2011

Elän kuitenkin yhä..

Päivät sulautuvat sekavina toisiinsa....

Keskusteltiin tänään kaverin kanssa
Sain tietää kaikkea mielenkiintoista:
 Kuulemma jos syö päänsärkylääkkeitä ja juo pepsiä samaan aikaan tulee samanlainen olotila kuin olis kännissä.(Kaveri varmisti ennen kuin kertoi,että en kokeile.Ei sitä koskaan tiedä,jos vaikka joskus oikein pahasti masentuneena.)
 Kaikki lääkkeet liiallisesti käytettyinä tappaa.(tuon olen halunnut tietää jo kauan :) Kaveri varmisti kuitenkin,että en ole tappamassa itseäni johon selitin jotain sekavaa)

Vaikeaa,kun koulussa pitää kaikki päivät hymyillä ja kestää ihmisten inhoavia katseita.Parhaat ystävätkään eivät tiedä,että syömiseni ei ole oikein kunnossa,kun onnistun peittämään sen niin hyvin sekä itsetuhoisuus on minulla aika hallitsevaa....

Inhottaa kaikki yöt vain pyöriä sängyssä unta saamatta ja miettien kaikkea pahaa.Inhoan itseäni aina vain enemmän ja enemmän ja usein tekisi mieli satuttaa itseäni todella pahasti,sillä olen ansainnut kaiken sen tuskan.Olen harkinnut itsemurhaa aivan liian tarkasti ja usein.Jokainen päivä ajatus elämäni päättämisestä paisuu vain mielessäni ja varsinkin yöisin on ajatuksia vaikea hallita,jonka vuoksi itkenkin monesti itseni uneen sitten lopulta,aamun sarastaessa.

Olen elänyt jo kauan tietäen,että elämäni tarkoitus on vain enää kuolla.Haluaisin kuitenkin tehdä kuolemastani hienon ehkä hieman rituaalimaisen.Jokainen yksityiskohta on hiettu aika tarkkaan.Voin valaista asiaa teille lyhyesti:
 Aijon levittää lattian täyteen kirjeitä,ihmisille joita rakastin sekä hieman johdatuksia tilanteeseeni.Olen jo aloittanut noiden kirjeiden kirjoittamisen,olen varannut niille suuren laatikon turvassa ihmisten katseilta.(pidän niitä hyvin arvokkaina,sillä ovat ne nyt suuri osa elämääni).Olen myös varsin itsetuhoinen,joten ajattelin vetää ranteet kunnolla auki;tuntea tuskan,nauttia lämpimän viininpunaisen veren virratessä kehostani,tuntea sen pehmeä maku huulillani.Elämäni aikoisin lopettaa ampumalla itseni(ensimmäinen suunnitelma,mutta hieman ontuva;mistä ase ja en haluaisi perheeni järkyttyvän heti niin paljoa) tai syömällä lääkkeitä ja ehkä alkoholiakin,mutta se on myös hieman huono idea sillä lääkkeetkään eivät aina tapa,pitää olla juuri oikeat annokset.Minulla on kuitenkin pieni lista mitkä lääkkeet millaisena määränä ihan oikeasti tappavat...
Oln myös päättänyt riuduttaa itseni olemalla syömättä piitkän ennen itsemurhaani jos vaikka kuolisikin nälkään.

Eipä teitä varmaan oikeastaan kiinnostaneet oudot selitykset elämäni päättämisestä,mutta oli pakko purkaa ahdistusta johonkin.

Olen aloittanut piiitkä herkkulakon.Aloitin sen 18.04.2011......eilen,mutta siitä tulee hyvin pitkä.Pikkusiskonikin mussutti koko ajan suklaata ja muita herkkuja edessäni tänään,mutta aijon olla vahva,edes tämän suhteen. :)

Ahdistaa ulkonäkö,syöminen,kaikki...

Elän kuitenkin kaikesta pahasta huolimatta,valitettavasti.....</3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti