Tänään on koko päivän ollut mieli aivan maassa.Olisi tehnyt aamulla mieli jäädä sängyn pohjalle itkemään.Tiedän,että jotkut ihmiset ovat ilkeitä.
Eräs luokkalaiseni on aika hyvä koulussa ja on myös aika suosittu.Hän´aina esittää kiltiä kaikille muille oppilaille sekä opettajille,mutta heti myöhemmin hän on haukkumassa kaikkia.Tutustuin häneen viime vuonna ja hän vaikutti minusta ihan kivalta ja ajattelin,että ehkä hänestä voisi tulla jonkinlainen ystävä.
Ajatus loppui siihen,kun uusi hyvä ystäväni kertoi,että hän puhuu kavereidensa kanssa aina pahaa minusta ja joistakin muista.Hyvä ystäväni kertoi myös mitä kaikkea he olivat puhuneet ja silloin tajusin,että vaikka hän ei tiedä minusta mitään( olimme tunteneet pari päivää :o ) hän levittelee ja juoruilee minusta kaikkea.Niin kuin kaikki aikaisemminkin ovat tehneet.
Se tuntui pahalta,ei ollut ehtinyt edes kunnolla tutustua muihin ihmisiin ja heti kaikki inhosivat.
Menin kuitenkin syksyllä tämän tytön synttäreille ja ollessani hyän ystäväni kanssa kahdestaan huomautin vain hänelle,että kuinka minua harmittaa se,että tämä tyttö kenen synttäreillä olimme ei antanut meidän olla kahdestaan ja muuta.
Olin mennyt pääasiassa tytön synttäreille vain,jotta pystyin olemaan hyvän ystäväni kanssa sillä hänellä oli juuri silloin vaikeaa.En olisi muuten synttäreille mennyt sillä yritin välttää tämän tytön seuraa sillä tuntui pahalta tietä,että joku vihaa ja puhuu koko ajan pahaa….No,silloin,kun olin juttelemassa hyvän ystäväni kanssa kahden niin yhdessä vaiheessa ovi takanamme lämäistiin auki ja tämän iso sisko tuli huutamaan meille ettei tarvitse täällä kahdestaan juoruilla.
Silloin minä tajusin,että miksi ihmeessä minä rupean samanlaiseksi ilkeäksi ihmiseksi joka puhuu muista “pahaa”.
Me emme oikeastaan olleet jutelleet mitään kovin pahaa.Enintään siitä mistä aiemmin kerroin.Minulle tuli kuitenkin hyvin paha olla,tajusin kuinka tyhmä olen ja idiootti ja aloin vain itkeä huudetut sanat päässä toistuen.Paikalla oli vielä ollut pari muutakin luokkalaistani ( eivät oikeastaan minun kavereita,enemmänkin sen tytön puolella ) ja he olivat myös salakuunnelleet oven takana ja tulivat nyt ihmeissään,että mikä minun on.
Yritin kaikin voimin pitää itseni koossa ja etten lyhistyisi lattialle.Olin yötä tämän tytön luona ja minä itkin kun muut leikkivät pullonpyöritystä,minä itkin kun tyttö luki kummitusjuttuja,minä itkin kun muut jo nukkuivat,itkin kunnes nukahdin….
Kerroin tapahtuneesta toiselle parhaalle kaverilleni ja hän vain sanoi että ei minun kannata olla niin surullinen kun tyttö on niin ilkeä koko ajan kaikille ja puhuu muista vain pahaa ihmisten tunteista välittämättä.Minä tiesin asian olevan totta mutta silti olono ei parantunut.Kun tulin kotiin tytön synttäreiltä ja pääsin omaan huoneeseeni aloin taas itkeä.Itkin koko viikonlopun.Ajattelin asiaa koko ajan seuraavat pari viikkoa ja itkin vähintään joka toinen päivä.
Olen nt vuoden yrittänyt unohtaa asian,mutta muistan sen aina ja muisto tapahtuneesta nousi taas jälleen pintaan kun tyttö jakoi taas synttäri kutsut.
Olin aivan ihmeissäni että hän edes viitsii kutsua minua.Katsoessani kutsua aavistin kuitenkin pian että miuta oli pyydetty jäämään yöksi muttei minua.
En olisi kuitenkaan halunnut jäädä mutt asain taas lisää varmuutta siihen että tyttö inhoaa minua.
Yksi kaverini ei saanut kuitenkaan kutsua ollenkaan vaikka oli viime vuonna myös synttäreillä.
Pahinta oli kuitenkin kun paras kaverini kysyi minulta koulun jälkeen että aijonko jäädä tytölle yöksi ja että hän aikoo.Silloin sattui ja pahasti sillä en ollut aivan varma että oli muut kutsuttu yöksi enkä ollut halunnut ottaa asiasta edes selvää sillä en halunnut tietää totuutta.
Vastasin vain kaverilleni että en aijo jäädä yöksi ja en mene edes koko synttäreille.Aloin melkein itkemään mutta pystyin pitämään tunteet sisälläni.
Minulla oli kuitenkin koko ajan halu saada jostain käsiini iso ja terävä keittiö veitsi ja lyödä sillä niin kovaa kuin pystyn ranteeseeni oikein syvälle tai sitten työntää kylkiluiden välistä sydämeen tai johonkin.Onneksi en silloin saanut käsiini isoa veistä sillä tunne
oli vaarallisen vahva ja kesti hyvin pitkään eli tiedän että olisin toteuttanut sen jos olisin voinut.
Tämä ihminen ei ikinä ajattele minusta ja monesta muusta ikinä mitään hyvää ja silti minua satuttaa se että puhuin hänestä kerran hiukan jotain enkä edes niin pahasti kun hän..asian ei pitäisi häiritä minua... ;__;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti