Olen lopussa ja aivan palasina

Joka ilta mennessäni nukkumaan toivon herääväni aamulla onnellisena.Joka aamu herätessäni joudun kuitenkin surukseni toteamaan kaiken olevan ennallaa.Hymyilisin tosissani ihmisille eikä minun tarvitsisi muistaa mitä kaikkea pahaa he minusta levittelevät.Syödä päivittäin normaalisti välillä herkutellakin.
Anteeksi,kun en pysty nyt enempää kirjoittamaan.Tuntuu vain,että en pysty tehdä muuta kuin itkeä ja toivoa tämän tuskan loppuvan lopullisesti pian.Ranteessakin verta vuotava haava tällähetkellä,mutta siitä ei ole kuitenkaan mitään apua ;__;