Tiedän todella hyvin,että petän nyt itseni,mutta aijon jatkaa tämän blogin kirjoittamista.
Vaikka päätinkin lopettaa tämän blogin pitämisen ja parantua syömishäiriöstä niin en ole siinä edistynyt mitenkään.
Ei ole ollut päivää etten ole miettinyt laihdutusta edes jollakin tavalla.
Toisaalta se on myös tullut todettua etten pysty tästä sairaudesta parantumaan.Minulla oli unelmana parantua,mutta kuitenkin hukuin taas tähän mustaan suohon.En edes apua hakenut.
Yksi syy siihen olikin etten pitänyt itseäni tarpeeksi sairaana. Ajattelin vain,että kaikkihan on ihan hyvin ja enhän minä laihakaan ole..
Yritin parantua syömällä "normaalisti".Pään sisällä ajatukset eivät kuitenkaan muuttuneet ja huusivat entistä kovempaa.Lihoin ne pari kiloa takaisin,jotka olin juuri pudottanut.Juuri,kun olin lähellä tavoite painoa kaikki meni pieleen.Nyt en ole saanut kaikkia kiloja pudotettua sillä olen joutunut taistelemaan ahmimiskohtauksia vastaan liian usein.
Niin...yritin parantua ainaisesta laihdutuksesta ja se vaihtuikin jonkinlaiseen ahmimiseen ;__;
Pelkäsin niin paljon kadottavan itseni,kun en pystynyt päättämään mistään elämässäni.Ruokakin kontrolloi hetken aikaa minua.
Tuon paranemis/ahmimis jakson aikana päivän tärkein hetki oli vain se,kun sai syödä enkä päivän aikana ajatellut muuta kuin,että milloin pääsisin syömään.Tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa liika syömisestäni ja nyt olen taas siirtynyt laihduttajan maailmaan....siihen,joka tekee pahaa mutten jaksa välittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti