Joulu oli elämäni huonoin sillä masennus painoi koko ajan ja ahdisti syötävän ruuan määrä. Söin pääasiassa pelkkää kalaa koko joulun ajan,mutta kyllä suklaatakin tuli syötyä liikaa.
Minulla on koko ajan paha olla. Vuosi sitten uskoin olevani aivan pohjalla,mutta nyt tiedän etten ollut vielä läheskään. Silloin seisoin reunalla valmiina putoamaan tuhansien kilometrien syvyiseen aukkoon,mutta silloin sipsuttelin vain reunalla. Nykyään elämäni on tyhjää ja hyvin pimeää. Se johtuu mielestäni,koska olen sisäisesti kuollut. En jaksa enää tehdä mitään. Olen aivan loppuun kulunut.
Ihmisten puhuessa en jaksa vastata heille.
Koiran pyytäessä en jaksa viedä sitä ulos.
Ihmisten kiittäessä en jaksa hymyillä takaisin.
Kavereiden kanssa en jaksa enää esittää iloista.
Ulkopuolisten huolestuessa en jaksa kertoa totuutta.
Apua tarjottaessa en jaksa ottaa sitä vastaan.
Olen epäonnistunut laihdutuksessani täysin ja kaikessa muussa. Tuntuu,että loppu on lähellä.
Aivan kuin kaikki päättyisi pian,mutta se päivä tuntuu tulevan liian nopeasti.
Aivan kuin en itse olis riistämässä henkeäni vaan joku muu.
Tunnen itseni sairaaksi kuihtuneeksi kissaksi,
joka haluaa mennä metsään piiloon katseilta,kuolemaan.
Ainoa toiveeni on päästä muuttamaan omaan kotiin ja
saada tämä laihdutus päätökseen.
Päästä siihen 45kg painoon.
Sitten tahtoisin kirjoittaa,kirjoittaa hyvin paljon.
Kirjeissä kiittäisin ihmisiä kaikesta.
Sen jälkeen saisin rauhallisin mielin toteuttaa aikeeni ja
sulkea ikuisesti silmäni tältä
sumuiselta maailmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti