Uusia harmaita pilviä näkyvissä...
...Ne ovatkin samoja mitkä eivät ole koskaan lähteneet elämästäni..
Syksyllä pääsen ottamaan välimatkaa tähän ahdistavaan helvettiin..
mieleni sisällä olevista asioista en pääse eroon, mutta kotoa pääsen pois.
Olen odottanut sitä niin pitkään. En tiedä selviäisinkö enää yhtään pidempään kotona vaikka olisi pakko. En kestä olla täällä...
Joudun ehkä aina viikonloppuisin olemaan kotona, mutta ehkä äitikin huutaa vähemmän jos näemme harvemmin....
Toivon, että kaikki lähtisi paremmaksi silloin..
Viilteleminen alkaa pikku hiljaa riistäytyä käsistä....Haluaisin puhua siitä joillekkin kavereilleni..haluaisin, että joku sanoisi minulle ettei se kannata ja saisin hillittyä sitä vähän...mutta kaikilla on omassa elämässä niin paljon...
Ei ole kiirettä nukkumaan sillä päivällä en mene kouluun. Olen kotona koko päivän ja toivoisin, että saisin käytettyä koiran vähintään tunnin lenkillä ja treenaisin sitten perus kaavani läpi....
Noudattaessani perus kaavaani treenaan tietyn saman määrän aina ja sen jälkeen jalat melkein pettävät alta.....se on minun kaavani..
Toivoisin, että huomenna ei tulisi syötyä turhuuksia...voisin aloittaa ruokapäiväkirjan, kun muutenkin olen alkanut kirjoittamaan tänne joka päivä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti