Hei taas pitkästä aikaa.
Mietitte varmaan mitä elämääni kuuluu tällä hetkellä...
Ylä- ja alamäkia tottakai..
Olen todella iloinen siitä, että nykyään voin todeta elämässäni olevan hyvin tärkeitä ihmisiä. Näissä ihmisissä on se vaikutus, että oli oloni kuinka toivoton tahansa saadessani puhua heidän kanssaan mistä tahansa ja unohtaa muun niin mielialani paranee heti. He ovat syy miksi elän, miksi jaksan yrittää päästä pidemmälle vaikka kaikki tuntuu olevan turhaa. En kuitenkaan tiedä voinko ikinä kertoa heille kaikkea elämästäni. Olen tottunut pitämään asiat sisälläni eikä se haittaa toisaalta vaikken voisikaan puhua kaikesta...en ole ikinä ollut kovin hyvä puhumaan. Tunnen itseni tarpeelliseksi voidessani kuunnella heitä ja yrittää auttaa heitä tai vain puhua heidän kanssaan, ei heidän tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi. Teen paljon heidän vuokseen, mutta pyydänkö mitään? En minä tarvitse heiltä mitään sellaista minkä he voivat tarkoituksella antaa. Olen saanut heiltä jotain niin arvokasta etteivät he voi edes käsittää sitä. He ovat antaneet minulle syyn elää. En sano, että se pitäisi minut aina hengissä sillä pahoja päiviä on liian usein. Mutta kuitenkin se, että he ovat olemassa ja tiedän saavani puhua heille ja viettää aikaa heidän kanssaan....se saa minut jatkamaan.
Kirjoitan kovin positiivista tekstiä vaikka samaan aikaan verta valuu kädestäni...
Yksi minulle hyvin tärkeä ihminen mietti tänään sitä, että miten ihmiset voivat kestää viiltelyn aiheuttamaa tuskaa. Aloin miettiä asiaa omalla kohdallani...surullista on se, että vaikka viillän ja verta valuu kädestäni en tunne sitä......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti