selkeytyvätköhän asiat koskaan..?

Kumpa vain voisinkin olla puhumatta, sanomatta sanaakaan.
Silloin kaikkea ei voitaisi aina kääntää minua vastaan, ymmärtää väärin.
Mutta jos en puhuisi niin siitäkin seuraisi huonoa.
Teen miten tahansa kaikki on aina väärin ja saan kärsiä.

Äiti syyllistää minua joka asiasta. Hän ei luota minuun yhtään, luulee koko ajan, että valehtelen ihan normaaleistakin asioista. Ja perustelu tälle uskolle on se, että minulla on tapana tehdä niin. Minua pidetään ongelmanuorena ja kohdella sen mukaisesti. Olen saanut kuulla, että, koska en pysty mihinkään niin tulevaisuuteni on ojan pohjalla. Etten ikinä tule onnistumaan missään. On kuulemma ihan sama, että kuulunko tähän "perheeseenkään" enää.

Mitä oikeasti on tapahtunut-----
-Koko peruskoulun kestänyt koulukiusaaminen
-Vanhemmat eronneet olessani 3v.
-Kotona paha olla
--> vakava masennus ja syömishäiriö (kestänyt nyt 3 vuotta)
-minusta on tullut hiljainen ja hyvin varovainen
-vihaan itseäni
-pelkään monia asioita,tulevaisuutta
-viiltely ja itsemurha ajatukset
-en jaksa tehdä mitään (inhoan itseäni sen takia)
-en uskalla tehdä mitään koska pelkään tekeväni väärin
----todella paljon kaikkea...
Ja kotona suhtautuminen
-->
-laiska
-ongelmanuori
-minuun ei luoteta (en ole tehnyt mitään ö_ö)
-minut on meinattu monta kertaa heittää kotoa
-----ja minun kuuluisi saada läheisten tukea, että jaksaisin :'cc

Minun oletetaan koko ajan valehtelevan menoistani yms.
Että jos sanon meneväni kaverini synttäreille nii minun oletetaan lähtevän juomaan johonkin.....
En ole tehnyt mitään mikä antaisi äidille aihetta ajatella niin...hän uskoo niin, koska olen sen ikäinen.

Muistan, kun minulle uskoteltiin, että avun hakeminen tähän kaikkeen auttaisi...
Oikeasti kaikki on vain pahentunut sen takia.
Kun on tullut julki, että minulla on jonkinlainen "ongelma" ,niinkuin äiti sanoo, niin minua vain syyllistetään siitä ja muuta. Äiti pakottaa minut käymään keskustelemassa "ongelmistani" ja sitten hän valittaa kuinka paljon vaivaa siitä on ja sinne vieminen ja pois hakeminen maksaa.......

En ole ikinä vaatinut mitään....olisin vain halunnut hyvän elämän.....ja mahdollisimman vähän tuskaa...