Hei....

Nykyään en yhtään tiedä liikkuuko elämäni eteenpäin vai ei?

Laihdutus menee nyt miten menee.Ennen paino heitteli siinä 50-49,sitten sain sen 49-48 välille ja nyt olen jo onnistunut pitämään sen aika pitkään 47-48 välillä.Ei kuitenkaan kannata iloita vielä.
Ajattelen koko ajan vain ruokaa ja kuinka pitää liikkua ja laihtua.Silloin,kun minulla ei ole mitään tekemistä minun alkaa tehdä mieli jotain syötävää ja ahdistun.On hyvin ahdistavaa,kun pari tuntia putkeen päässä voi hakata olio,joka huutaa ruokaa,ruokaa,pakko saada.En ole yleensä niin vahva,että selviäisin siitä.Minulla on vain 2 vaihtoehtoa joko yrittää kestää tai syödä jolloin olo helpottuu,mutta palaa monin kertaisesti huonompana takaisin valtavana ahdistuksen ryöppynä johtuen turhasta syömisestä.

Perjantaina päivä alkoi hyvin.Söin aamuksi kiivin ja lähdin kouluun,jossa en tietysti syönyt mitään.Koulun jälkeen menin parin kaverini kanssa tapaamaan yhtä kaveriamme,joka oli muuttanut pois.He söivät ruokaa,mutta minä kieltäydyin,mielessäni oli vain ajatus laihdutuksen onnistumisesta.Sitten he ostivat karkkia ja kaikki tarjosivat koko ajan minulle käyttäen syynään sitä etten syönyt ruokaa.Kävelin heidän takanaan,joten aina kun minut pakotettiin ottamaan karkki tungin sen taskuuni.Se tuntui pahalta sillä olisin halunnut antaa kavereideni syödä ne ja nauttia niistä,mutta minun oli pakko piilottaa sillä en pystynyt syömään enkä halunnut huolestuttaa kavereitanikaan.Uskoin silloin selviäväni.Illalla menessäni kotiin kuitenkin minuun iski kauhea ahmimisen halu ja myöhään illalla koin "pakko syödä" tunteen ja karkitkin menivät vahingossa siinä.Olin lopulta hyvin pettynyt itseeni,sillä olisin voinut olla syömättä koko päivänä jos olisin mennyt vain kotiin ja sanonut syöneeni äskettäin ja etten jaksaisi iltapalaakaan.

En jaksa sitä koulussa,kun kaikki koko ajan kyselevät laihdutanko.Vastaan joka kysymykseen kielteisesti sekä usein kysymystä väistellen.Tänään kaverini kauhisteli luokkakaverini kanssa kuinka laiha ole ja minä vain tuhahdin enkä uskonut.Luokkakaverini huomauttti kuinka minulta muka erottuvat luut käsivarsista,mutta mielestäni eivät tarpeeksi eli olen läski.

Tytöllä kehen rakastuin BMI oli yhdessä vaiheessa 16.2 ja viime keväänä koulujen loppuessa hänen BMI oli 15.1.
Hän joutui hoitoon bulimian takia.

Mietin tässä lähi aikoina kuinka helppoa olisi jos voisi oksentaa syödyn ruuan.Silloin pieni virhe ei haittaisi,mutta minun laihdutus keinoillani pienikin virhe on kohtalokas.