Tämä päivä ei ole kuitenkaan mennyt niin hyvin.Aamupalaksi kiivi ja sitten kouluun.Pahin oli tietysti ruokatunti.Olin päättänyt etten syö,olihan minulla aina ollut liiankin helppoa jättää kouluruoka syömättä.Olisin heti aluksi voinut jäädä käytäville norkoilemaan,mutta tietysti tyhmänä taas menin luokan perässä ruokalaan.Kaikki ystäväni olivat tietysti heti minulle,että varmana syöt.Muut menivat jonottamaan,mutta minä vain seisoin siinä.Kun paras ystävänikin vilkaisi minua ottaessaan ruokaa ja kysyi silmillään tulenko pudistin vain päätäni ja hän näytti pettyneeltä.Sain sen jälkeen kuulla monelta luokkalaiseltani,että minun pitää syödä,muuten minusta tulee kauhean laiha ja anorektikko ja lisäksi joku poika kauhisteli laihdutanko.Minä vain kielsin kaiken ja kun viimeisetkin ystäväni olivat jonottamassa selkä hetkeksi minuun päin käännettynä niin karkasin äkkiä paikalta.Kun kaikki vain yrittivät pakottaa syömään niin tunsin vielä kauheampaa ahdistusta ruuasta.Lopulta tiesin,että jos jäisin minun olisi syötävä niin lähdin pois.
Tänään nähdessäni jotkut hyvistä ystävistäni tajusin,että pilaan heidän iloisen elämänsä viiltelemällä ja muulla.En ikinä haluaisi heidän joutuvan kestämään sitä raskasta tunnetta,jonka itsemurhani ehkä aiheuttaisi.Välitän heistä liikaa.Joskus epäilen ovatko he oikeasti ystäviäni vai pystyvätkö he hylkäämään minut heti.
Näetko nämä jäljet käsissäni; Mine itse tein, aiheutin ne, mutta muiden sanoista/teoista ne ovat saaneet alkunsa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti