Hi!

Hei!

En tiedä mitä tehdä.Olen neuvoton.
En vain jaksa enää elää.Kaikki on vain raskas taakka,jota olen liian heikko kantamaan.Tänään päätin aloittaa ruokapäiväkirjan kirjoittamisen,mutta sekin päätös ei onnistunut.Päätin siirtää päiväkirjän aloittamista hieman eteenpäin sillä aamulla tuli syötyä puolikas suklaamuna ja pari karkkia ja en halua merkata sitä ylös.En vain pysty kohtaamaan sitä tosi asiaa,että olen liian heikko.En pysty vastustamaan ruokaa,olen epäonnistunut.Taas.Olen taas lihonnut.Vaaka näytti lähemmäs 50 kiloa.Olen kohta taas tavoitteestani yhtä kaukana kuin aloittaessani.Kesällä minun oli tarkoitus laihduttaa.Mielestäni kesäloma olisi ollut juuri sopiva aika sille.Sekin meni pieleen.Epäonnistun kaikessa.En edes pysty olemaan syömättä ja liikkumaan enemmän kelvatakseni ihmisille.Minä vain syön ja ajttelen,että ehkä tähän ei kuolekkaan ja sitten tulee aivan kamala olo syömisen jälkeen,tekisi mieli oksentaa kaikki syöty ruoka pois ja löydä itseään niin kovaa,että siitä jäisi pahatkin jäljet.Haluaisin vain olla laiha ja kaunis.

Tuntui kuin elämä olisi hetkeksi pysähtynyt saadessani kuulla tuomion.En itseni vaan erään toisen,mutta se pelotti enemmän.Sydämeni särkyi,kun se lävistettiin tylpällä ruostuneella rautakangella,myrkky levisi hitaasti,mutta tappavasti ja lopulta kaaduin hengettömänä maahan.Rakastamani tyttö sairastui bulimiaan.Hänet vangittiin aurinkoisesta maailmasta keskelle pimeyttä.Minusta tuntuu pahalta,kun häneen sattuu.Miksi hän joutuu kärsimään,minuhan sen olla pitäisi.Satuttaa kuinka paljon pahaa hän on joutunut kokemaan,kaikki ne ilkeät kommentit.Olisin tahtonut auttaa,mutta en pystynyt,nyt kuitenkin toivon,että suunta olisi kohti valoisampaa polkua.Toivon hänelle onnea elämässä.Minun saavuttamaton rakkauteni <3

Haluan jo pois täältä,tahdon lähteä tästä kivun ja tuskan maailmasta.Olen kyllästynyt niihin moniin kertoihin jolloin olen tuntenut kivun ja kylmän terän ihollani,jotta olisin saanut maailman edes tuntumaan joltain.En jaksa enää miettiä milloin toteutan suunnitelmani vaan tahdon tehdä sen nyt.Olen odottanut liian kauan pelastajaa,mutta ketään ei kiinnosta.Kaikkien ilkeät puheet ja inhoavat katseet tappavat minua liikaa päivittäin sisältä päin.En pysty enää kiskomaan itseäni ylös aamuisin ja levittämään iloista hymyä rikkinäisen mieleni suojaksi.Olen aivan palasina.
Toivon tämän loppuvan mahdollisimman pian
Rosa ~ <3